Hetkisen vaiti oltuaan sanoi toinen:
"Kun oltiin tanssissa tuolla kenttämajalla viime vuonna, niin te istuitte penkillä aivan kuin omana seurananne katsellen niin kursailematta minua ja meitä kaikkia, ja sillä kertaa minä ajattelin, että kenenkään kehnomman miehen kanssa minä en koskaan mene naimisiin!… Sitten illalla minä tiesin, ettei kukaan muu voinut tulla kysymykseen, — jos minä olisin ollut samassa asemassa kuin toiset, vailla niitä, joista minun on pidettävä huolta. Sen vuoksi minä ajattelin, että häneen ei pidä ensi hädässä sellaisia ajatuksia herättää, sillä hän saattaisi ehkä panna liian pahakseen, kun minun täytyisi kieltäytyä. Minä tein mitä voin, Juhl."…
"Niin, nyt se sellainen on aivan liian myöhäistä, neiti Rördam!"
XIII.
Rejer suuntaa kulkuosa kohti Hammernäsiä.
Oltiin matkalla Danzigista Bergeniin kolme neljä viikkoa myöhemmin. Rejer käyskeli pureskellen puutikkua ja hautoen tulevaisuudensuunnitelmia — alaa, mille voisi antautua…
Lind oli Danzigissa jälleen päässyt vanhalle hyvälle tuulelleen.
"Kuulehan, Juhl!" sanoi hän äkkiä lakaten viheltämästä reipasta säveltä, "minä luulen pelastuneeni joutumasta naineeksi ja sidotuksi mieheksi!… Minä olin kolmannen kerran kosimassa, ja kun se ei onnistunut kotimaassa nyt viimeksi, niin Hannu Lind on patentti — patentti!" toisti hän lyöden piipunvarrella sääreensä.
"Vai niin! — Mutta minäpä en ole pelastunut!… Minä kosin ensimmäisen kerran."
"Vai niin? — Aa-haa!"… hän kääntyi kiukuissaan menemään.