"Muuten" — lisäsi hän vielä — "olit sinä ainakin toista kertaa niillä retkillä. Ensimmäiselle sinä lahjotit hopeavitjat, muistatko? Mutta hän oli ikävä kyllä kihloissa — tohtori Fredriksenin kanssa!"
"No, no!"
Lind meni ihan tulipunaisena keulakannelle.
"Mitäs tässä tyhjiä, Juhl!" sanoi hän äkkiä palatessaan. "Minähän olen tässä ollut iloinen kuin varsa, kun en joutunut naineeksi mieheksi ja sen semmoiseksi, johon en kelpaa; ja sinä teet minut uudelleen hulluksi. Ota hänet, poikaseni — sinussa on kunnollista ankkuripohjaa!"
He istuivat penkillä hytin ulkopuolella kummallakin grogilasi edessään tuon molemmille, joskin eritavoin mielenkiintoisen tapauksen johdosta. Kaukana lounaassa alahangan puolella näkyi laivanlaidan yli Rügenillä oleva Arkonan majakka…
"Yksinkertaisinta tietysti on", arveli Lind, "odottaa pari vuotta, niin että pääsee ylenemään kapteeniksi — esimerkiksi Alertilla minun jälkeeni, kun minä vaihdan alusta."
"Ei, kiitos…"
"Ymmärräthän, että kaikki muu on vieläkin kaukaisempaa!"
"Ei, kiitos!"
"… ja olethan sinä palvellut itsellesi ansioita merellä kaikkina näinä vuosina…"