'Sellainen hieno ja uljas neito se on, ja kun tuuli viuhkoo hänen poskiansa, niin jo sinäkin tunnustaisit, että kunnialla lankee, jos lankee hänen pauloihinsa, etenkin kun hänet ottaessaan tekee erittäin edullisen naimiskaupan!'
"Sääli ihmisparkaa, joka on häneen turvautunut"! arveli Saara.
"No, no… täällä on lisää!"
'… Käsivarteni on hänen vyötäisillään, ystäväni, lujasti ja
nuhteettomasti niin kauan kuin kapteeni Lind aaltoja kyntää…'
"Pyh!" virkahti Saara pilkallisesti, "tuota virttä hän on jo monessa paikassa veisannut."
'… ja jos tahdot tietää hänen nimensä — se on kuin musiikkia, joka kerta kun kuulen sen mainittavan — niin…'
Tuo oli Rejeristä jo liikaa. Hän heitti kirjeen menemään: "Tietysti jokin sellainen Rulliaa-a-haa!" lauloi hän kiukuissaan, "jostakin laululuolasta on lähtenyt hänen joukkoonsa… Rulliaa-a-haa!" alkoi hän jälleen laulaa morista, mutta pelkästä kiukusta hänen äänensä kimentyi falsetiksi. Sitten hän otti kirjeen jälleen käteensä:
'… niin se on — "Albatrossi", täyspurjeinen, kolmesataaviisikymmentä lästiä, hyvässä maalissa, uusi, alamistot punaista pitchpine-puuta, ostettu arendalilaisen liikkeen laskuun, kaksikymmentäyksi miestä, niiden joukossa Alertin puosmanni, göteporilainen, kirvesmies, ja stewardi, ja mikä parasta — Jens Emanuel Lind kapteenina! Siinä nyt on minun rakkaustarinani! Muullaiseen avioliittoon minulla, suoraan sanoen, ei taida olla edellytyksiäkään…'
"Ei, ei, siinä kohdassa hän sanoo niinkuin asia on!" arveli Saara.
* * * * *