"Sepä oivallista, Saara!… oivallista, sanon minä — vähintään kolme päivää voitettu. Siinä on emäntä, joka kelpaa! Sinä voisit olla päällysmiehenä kalaretkellä, jos niin tarvittaisiin. Erinomaista — erinomaista!"
"Niin, nyt olen minä kuten muutkin akat sinun tähtesi kiirehtinyt saadakseni valmiiksi leivät ja juomat ja kaiken muun, ja jättänyt kotoiset joulupuuhat, niin että olisit tyytyväinen."
"Minä olen tyytyväinen."
"Mutta kuulehan, Rejer, nyt sinun pitää myöskin totella minua eräässä asiassa."
"Missä sitten?"
"En tahtoisi, että Jan Conrad lähtee kalaan tänä vuonna, niinkuin sinä olet jutellut."
"Oho? — hän juuri lähteekin mukaan!"
"Ajattelehan, vasta ensi vuonna hän täyttää seitsemäntoista; poika on kasvanut lähes kolmen kyynärän mittaiseksi eikä hänellä ole voimia."
"Kyllä hänellä voimia riittää, hänessä on poikaa koko tavalla, kunhan ei saa vetelehtiä täällä kotona hemmoteltavana."
"Minä tarvitsen kyllä hänen apuansa hommissani; täällä on kyllä tekemistä, kuten tiedät!"