Rejer Juhl ei vastannut, käveli vain yhä edestakaisin.
"No Anders!" — huudahti hän miehen astuessa sisään. Anders oli hänen paras nuottapäällikkönsä, "vanhapäällikkö", joka oli ollut saarella tähystämässä, "luuletko sen kääntyvän etelämpään?"
"Se on melkein suoraan lounaassa! Pohjoispuolella olevain sulkujen käy huonosti. Kolme nuottakojua suoraan ulapan suussa — ne eivät kestä! Siinä menee tuhansia tynnörejä silliä… voi tulla raskas päivä Aa-vuonolaisille! Kyllä siinä tarvittaisiin köysiä ja varppeja, ennenkuin se kestäisi."
"Pahimmassa pinteessä on Martin Sörhagenin iso sulku", lausui joku.
Myrsky ravisti taas räystästä.
"Hyvä, että olemme osakkaina vain toisessa, isä!"
Rejer kääntyi äkkiä: — "Hyvä!… hyvä!" toisteli hän vihaisesti. Hän meni avoimelle ovelle ja katsoi ulos. "Ei ilma nyt niin paha ole, ettemme parin hyvän miehen kanssa voisi purjehtia tuonne viemään köysiä ja sen sellaista — meillähän on päivä hallussamme!"
Kukaan ei vastannut.
Rejer käänsi kiukuissaan heille selkänsä. "Hm! hm!"
Tuuli ravisteli jälleen kattoparruja. Hän katsahti jälleen ulos; koko saari oli kuin savun vallassa…