"Näyttää paremmalta — hiukan huuhtelua silloin tällöin ei nyt mitään haittaa!" Muuttaen suuntaa he purjehtivat edelleen rannikkoa kohti rajun hyökyaallon aina tavan takaa pyyhkiessä yli kannen.
Yhä likemmäksi tuli tuo musta, välkkyvä… särmäinen! Kuolema sieltä irvisteli heille…
Jokainen pimeästä vilahtava kari sai sydämen pelosta vavahtamaan…
"Jos tänä yönä on mentävä Herran eteen, niin on ainakin hyvä, että minulla on suluissa niin vähän omaan laskuuni!" lausui Rejer vanhalle päällikölle.
— Nyt alkoi näyttää sellaiselta, että jokainen vaikeni omiin ajatuksiinsa.
Rejerin mielessä risteilivät mietteet raskaina ja kalpeina. Tulipa odottamaton loppu voimakkaalle elämälle!… Täyspätöisiä miehiä jatkamaan minun työtäni, sekä Jan että Jan Conrad!… Ja Saara — eikö hän enää tule minua vastaan laiturille?… Tuli loppu aikaisemmin kuin olisin suonut! — elämä on ollut kuin morsiustanssia siitä alkaen kun hänet sain… Hän nosti öljylakkiaan saadakseen ilmaa!
Koko elämä oli äkkiä hänen näkyvissään kuin kuvastimessa.
Nyt oli kiehuvaa tyrskettä molemmin puolin…
Äkkiä välkähti jotakin kiiltävää suoraan kokan edessä…
"Ei, tässä käy niinkuin isäukon, kun hän seisoi Aa-vuonon kirkkomäellä saarnaamassa silliä vastaan — ei käy päinsä, Anders!"