Vaistomaisesti Rejer siirtyi sille paikalle, mihin tytön joka kerta täytyi pysähtyä, ja tarkasteli häntä kierros kierrokselta, tanssi tanssilta.

Täällä oli liian paljon myrskyisän uutta!

Niin, kyllä he polkkaa osasivat tanssia, tyttö ja samoin hänen viejänsä, tumma perämies, jonka Rejer oli kohdannut käytävässä. Se kävi hienosti, kepeästi ja vaivattomasti. Liivit olivat uumilta avautuneet… hän oli hoikka ja lanteeton kuin ankerias.

Tyttökään ei näyttänyt olevan välinpitämätön hänen lakkaamattomalle tarkastelemiselleen ja tuijotukselleen. Tutunomainen silmäys, jonka Rejer sai, veti veret pojan kasvoihin, ja taasen ohi tanssiessaan tyttö nyökkäsi hänelle.

Rejerin teennäinen, arvokas ilme oli mennyttä; ne katkerat ajatukset, joita hänen sydämensä äsken oli ollut tulvillaan, katosivat kuin tuhka tuuleen.

Tanssin hetkeksi tauotessa hän näki parin joutuvan loukatun kauppa-apulaisen läheisyyteen. Ikäänkuin havaitsemattaan tämä puhalsi nysänsä tyhjäksi, niin että tupakanporot lensivät vasten perämiehen kasvoja ja rintaa. Perämies aivasti ja sylki ja oli joutua raivoihinsa, mutta ei saanut siihen aikaa, sillä heidän vuoronsa tuli ja tyttö veti hänet mukanaan tanssiin. Perämiehen sääret ja jalat polkkailivat yhtä vilkkaasti kuin ennenkin, mutta kun hän tavan takaa kääntyi silmäämään kauppa-apulaista, näkyi ilmeestä varsin selvästi, ettei hän ollut naurutuulella. Hän oli vakaasti päättänyt maksaa takaisin samalla mitalla, ja alinomaa näytti siltä, että miehet iskevät yhteen. Tyttö yritti kuitenkin sitä estää. Hänen mustat kissansilmänsä säkenöivät kiukkua yli perämiehen käsivarren joka kerta, kun he liitivät ohi.

Äkkiä kauppa-apulainen heitti lakkinsa perämiehen jalkoihin. Hän kompastui ja yritti turhaan nousta; kauppa-apulainen oli jo hänen kimpussaan… Melua, pähinää, töminää ja ankaraa kasautumista.

Kävi ilmi, että kauppapalvelijalla oli apumiehiä. Siinä oli kolme yhtä vastassa, ja keskellä rytäkkää pyöri kalatyttö notkeana kuin koulupoika, saadakseen vapautetuksi perämiehen.

Rejer tuli hänen avukseen. Hän tarttui pyöriskelevää perämiestä kaulukseen aivan samoin kuin tämä oli tehnyt hänelle käytävässä ja sai hänet heilahtamaan, niin että hän melkoisella vauhdilla halkaisi taajan väkijoukon muodostaman piirin. Piiri sulkeutui hänen jälkeensä ja tappelu taukosi.

Naurusta ja ilosta Rejer ymmärsi äkkiä joutuneensa suosion esineeksi — tavallaan voittajaksi!