Venheen vierellä seisova, isoonhuiviin ja viheriään hameeseen puettu vartalo ikäänkuin köyristi selkäänsä, ja mustain hiussuortuvain ympäröimiin kasvoihin ilmaantui kokonainen rivi valkoisia hampaita hänen alkaessaan kielevästi kertoa:
"Ja sitten hän on yrittänyt antaa minulle haukkumanimiä täällä — nimitellyt minua… sanonut minua tattarin sukuiseksi! Mutta sen hän valehteli, sillä minä olen syntynyt Strudshavnissa ja isäni oli kunniallinen röraasilainen peltiseppä, siitä on minulla papinkirja todistuksena."
"Stiina!… Musta Stiina!" Ylhäältä merimerkin luota huuteli ja viittoili pari hänen naistoveriansa, jotka olivat palanneet häntä haeskelemaan. "Musta Stiina hoi!"
"Kyllä, kyllä minä tulen!" huuti hän vihlaisevan kirkkaasti käsiensä välitse ja juoksi pois joutamatta Rejeriä hyvästelemään.
Rejeriin välähti salamana, että hän oli juuri tattari, pahinta, mitä kotona Aa-vuonolla tiedettiin ihmisestä sanoa.
Siinä hän seisoi sekä häpeissään että suuttuneena. Niin vähältä hän oli ollut unohtaa, kuka hän oli ja kuka tuo toinen — että hän oli Rejer Jansen Juhl… ja tuo! — Hän tarttui vikkelästi kellonperiin. "Ei, kyllä oli parasta olla hiukan varuillaan, muuten saattoi joutua sekä varkaitten että lurjusten kanssa tekemisiin!"
Tanssiin hän ei mene. Se kaikui hänessä loppukertona hänen vaellellessaan saaren harjannetta kauniina ehtoopäivänä.
Hän näki naisväen alhaalla satamassa soutavan alukselta toiselle. Päästyään skudesnäsiläisen Pontevan luo he kiipesivät köysitikapuita pitkin, istuutuivat parraspuulle ja söivät tai näpertelivät jotakin, aivankuin käräjiä pitävä varisparvi…
Äkkiä he ryntäsivät ylös ikäänkuin säikähtyneinä ja alas venheeseen takaisin. Kapteeniko niitä ajoi pois? Kalanperkaajatar seisoi viimeisenä köydestä pidellen ja toinen jalka tikapuilla; näytti siltä, kuin hän olisi käytellyt kieltään toisten puolesta…
Aivan oikein! Kapteeni siellä oli, hän ei suvainnut lirkutusta laivansa kannella ja tuli nyt aivan reunalle. Mutta nainen piti puolensa, kunnes viime hetkessä häilähti venheeseen. Tuhto oli pitkässä matkassa alaspäin, mutta hän tuli jaloilleen kepeästi ja reippaasti. Hänen kapeissa lanteissaan oli jotain pehmeätä, kevyttä ja liukasta.