"… Hän kyllä lähettää yhden jos toisenkin takaisin pitkin nuoraportaita, se on totta, mutta tanssia hän osaa."
"Ja sitten hän on niin rivakka juttelemaan", lisäsi toinen. "Minä näin miten hän jäi katselemaan sinua, Juhl."
"Milloin?" kääntyi hän äkkiä kysymään.
"Sinun tanssiessasi — tuon tumman kirvesmiehen luntun kanssa."
"Hänellä on vartalo, joka on käsittämätön. Ja sitten hänellä on niin koreat hampaat, että tekee mieli laskea ne, kun hän nauraa. Hän on kuin aalto…"
"… aalto sininen" lisäsi joku pateettisesti.
"… Oliko hänellä siniset vai harmaat silmät?… harmaat vai siniset?" — Rejer ei jaksanut ollenkaan muistaa, vaikka näkikin sekä ne että koko kasvot edessään. Hänen täytyi lähteä saliin sitä asiaa selvittelemään.
Tuli valssi ja tuli skotlanninpolkka, ja molemmissa hän liikkui jotensakin likeltä silmäin omistajaa. Mutta olivatko ne harmaat vai siniset, siitä hän ei ollut vieläkään selvillä palatessaan toverien luo, vaikka Saara oli pariin kertaan katsonut suoraan häntä kohti.
Hiukan sumuiseksi ja häilyväksihän ympäristö tahtoi muuttua hänen silmissään; mutta hän oli sentään täysin rauhallinen, sillä eihän sitä voinut hänestä ulkoakäsin havaita.
Harmaat vai siniset… siniset vai harmaat? — mietiskeli hän. Jos olisi ollut niin asian laita, että olisin huomenna siellä puita hakkaamassa, niin pulma olisi heti selvinnyt…