Rejer kyllä tiesi, millaiset ajatukset siinä purkautuivat ilmoille!
"Mitä te tiedätte minusta ja minun palkkani kohtalosta, neiti hyvä? Mutta jos tahdotte tehdä minulle palveluksen, johon muuten en paljoakaan usko, niin pyytäkää isäänne hankkimaan minulle parempi ase tuon tylsän, kolhitun lihakirveen sijaan, jolla minun, pitää yrittää puita halkoa — sama jos kuivaakalaa pölkkyyn peittoaisi."
Saara pysähtyi hiukan punoittavana häntä katsomaan, kun hän tuon sanottuaan otti lakkinsa ja lähti.
Hävyttömyyden huippu! mietti Rejer. Mitä minun palkkani häntä liikuttaa?
… Onpa se itserakas… kamalasti itserakas!… Hänen pitäisi joutua Barcelonaan näkemään sikäläistä naisväkeä — luulenpa, että hiukan painaisi päätänsä, kun näkisi, millaisia silmiä siellä rävähtelee auki. Vaikka — en minä usko, että hän niistäkään välittäisi! — Ja taitaisipa hän näyttää aika sievältä siellä etelässä kailavine keltaisine hiuksineen ja uhkeine vartaloineen — kuin mikäkin kokkakoriste.
Seuraavana päivänä oli kirves teräväksi hiottuna pölkyllä.
Rejer katseli sitä ja ihmetteli aika lailla, miten hän oli sen saanut aikaan; mutta sitäkin enemmän hän kummasteli miksi hän oli sen tehnyt… Ehkäpä siksi, että tahtoi hyvitellä häntä, mutta kukaties myöskin sen vuoksi, ettei aikonut sietää mitään heidän oloihinsa koskevia moitteita hänen puoleltaan.
Rejer iski kirveen pölkkyyn ja lähti aamiaiselle. Saara oli espanjalaismainen eikä Rejerin kireys ollut entisestään muuttunut. Saara tuskin näki häntä ja näytti viisi välittävän, tuliko hän vai meni.
Mutta Rejerillä olikin nyt muuta miettimistä. Perämies Lindiltä ei kuulunut kirjettä ja työ Alertilla vei toisen iltapäivän toisensa jälkeen. Jos olikin laita niin, että hän voi korvata vahingon lukemalla öisin ja siten tehdä kolmesta viikosta kuusi, niin joka tapauksessa hän tällä hetkellä oli hävyttömän pahassa pulassa. Rasittava iltapäivätyö tärveli yöt häneltä. Oli mahdoton saada silmiä pysymään auki sen jälkeen.
Kokonainen viikko vielä kului. Mutta sitten tulikin itse perämies.
Hänet oli kutsuttu niihin suuriin tanssiaisiin, jotka laivanvarustaja
Singdalsen järjesti kotonaoleville perämiehille ja kapteeneille.