Hän heitti kirveen halkokasaan ja kiiruhti kotiin saamaan kahvia
Wallalta, ennenkuin tämä ehti lähteä ulos.
"Teillekö kahvia, Juhl? — Tietysti, vieläpä sekä oikeaa että väkevää — nuorukaiselle, jota kaupungissa pitävät arvossa sekä ylhäiset että alhaiset! Vaikka menettäisin ansioni Laitoksessa ja Kokelaskoululla, — siellä näet on aamuhetki kullankallis vanhalle eukolle, joka pitää huolta omistaan… Te saatte pannuunne kaksi teelusikallista Eberhardin parasta; sitä ei teille tarjota tykkimiehen luona!"
Hän jutteli juttelemistaan; mutta Rejer ei ollut kuuntelutuulella, vaan iloitsi nähdessään eukon vanhaan, ruskeaan viittaan verhotun selän katoavan näköpiiristään.
Kamala juttukone! Nyt hän purki minulle niin paljon asioita, etten mitenkään voi ruveta lukemaan, ennenkuin olen ravistanut ne mielestäni.
Iltapäivällä hän meni tapaamaan perämies Lindiä, joka hypähti vuoteesta paitahihasillaan:
"Nukkunut yli puolenpäivän; mutta ennakkomaksu on järjestetty. Saat hakea kaksikymmentä taalana milloin hyväksi näet… Ooh-hoi!" — hän ojenteli hoikkaa vartaloaan — "kuinka tuli tanssituksi yöllä!… Illalla pitää taas lähteä ulos seurassa. Mutta usko pois, minä tapasin sievän tytön! Me tanssimme, tanssimme niinkin — ja sattuipa parahiksi, että se olikin hyviä tuttaviani niiltä ajoilta kun täällä poikasena oljentelin."
"Enhän minä ole nähnyt sellaista paikkaa, missä teillä ei olisi sukulaisia ja tuttavia, perämies!" paukautti Rejer — "mutta Saara Rördam…"
"Mitä? Joko olet kuullut minun tanssineen neiti Rördamin kanssa?"
"Tämä on juorujenpesä — kamala juorujenpesä" puolustelitte Rejer laimeasti.
"Se on muhkea tyttö — täytynee käydä vanhaa Haupitsia tervehtimässä."