"Ja minä iloitsen suuresti arkipäivistä ja joka päivästä!" huudahti
Merete tulisesti.
"Niin, — siitä täytyykin tulla loppu!" — mutisi Rein itsekseen…
"Pikku neitosten onnea ja iloa ei saa samentaa" — —
"Minä en ole sellainen pikku neito, joka tahtoo leikkiä ja tanssia", vastasi Merete kiivaasti.
"Ei, ei, senpä minä, senpä juuri — olen huomannut"… sanoi Rein itsekseen.
"Voi teitä, Merete-raukkaa, kun olette saanut minusta ystävän!" — — —
* * * * *
— — — Arkipäivän piikkopaitoineen ja kaurakakkuineen, kuten sanotaan, piti nyt taas alkaa.
Myöhäinen aamiainen sylttyineen, sianliikkiöineen ja erilaisine leikkeleruokineen ja oluineen ja viinaryyppyineen oli tänään lakkautettu ja tavanmukainen kahvitarjotin voileipineen oli taas kello kahdeksan aikaan ilmestynyt makuuhuoneisiin.
Schmidt oli taas ryhtynyt toimeensa nuorimpana miehenä puhdistamaan ja täyttämään mustepulloja. Ulkokonttorissa rapisivat sulkakynät ja natisivat konttorituolit.
Tuntui jonkinlaiselta johtavalta juhlallisuudelta, ja hiljaisuutta häiritsi vain tuon tuostakin yskähteleminen.