Samalla oli hän kerran toisensa jälkeen nipistänyt Mariannea käsivarresta ja kuiskannut: — "Tämä vasta olisi jotakin Jessille… Hänen kanssaan olisi hän hyvällä tiellä, — ja keskellä kaikkea sitä, mitä maa voi tarjota tulevaisuuden toiveita!"…
Bie oli kattanut pöydän mitä runsaimmilla jouluherkuilla, ja oli jo myöhäinen kun nuoret taas istuivat reessä…
— Punasessa överstinvormussaan seisoi nyt Groth auttaen Mariannea riisumaan kappaa; — Marianne tuskin käsitti, että he jo olivat taas kotona! He olivat vallan lörpötelleet ajan kulun, arveli hän, niiatessaan juhlallisesti pukunsa mukaisesti.
Pimeän etehisen nurkassa auttoi Barbara adriennessään ja lannetyynyissään väsyneeltä "vanhalta vuodelta" naavaparran irroittamista, jonka hän sitten viskasi puulaatikkoon.
* * * * *
Varhain aamulla paljon ennen päivän sarastusta olivat jouluvieraat poistuneet talosta helisevään pakkaseen.
Matkaeväistä oli pidetty sangen suurta huolta; matkalaukku oli täytetty monenlaisilla herkullisilla voileivillä, taskumatit kaksi kertaa puhdistetulla ja koiruohoviinalla. Tietysti oli mukana lahjoja sekä översti Gjedden perheelle että Jessin isäntäväelle, ja oli siinä myös komeita juustoja.
Jäähyväiset tapahtuivat puoliksi itkien puoliksi leikkiä laskien ja nauraen, kunnes kaikki oli onnellisesti peitetty rekeen ja Lars, joka ajoi etunenässä, näpäyttänyt ruoskallaan isoa Ruskoa.
Nyt seisoivat he kaikki siinä katsoen ja kuunnellen kunnes kulkusten viimeinenkin ääni oli lakannut kuulumasta. — —
— "Niin, nyt sitä on eletty pyörteessä", sanoi Rein Meretelle… "Ja nyt täytyy pitää varansa, ettei synny noidantanssia", lisäsi hän synkästi.