Ei lainkaan toivottava vävypoika, ei —
Rouva istui vielä takakenossa tuolilla — mietteisiinsä vaipuneena, kun
Alida nopeasti astui, sisään sulkien oven jäljissään.
Hän astui kiihottuneen näköisenä pari kertaa lattian poikki, ennen kun huohottaen pysähtyi äitinsä nojatuolin eteen.
"Niin, — sinä ehkä pidät sitä suruna, äiti. — Mutta se on tarkoin harkittua eikä sitä voi muuttaa!"
Kasvot olivat kalpeat ja päättäväiset, pää kuin leimattu mitalli.
"Kangaspuissa oleva hieno villaleninkikankaani kyllä tulee käytäntöön. Mutta Hambrolla oleva silkkikangas, jonka eilen sanoit minun välttämättömästi tarvitsevan, siitä ei tule mitään. —
"En koskaan, en koskaan ota minä Grothia, — en koskaan! Oli Ra-tädin viisasta huolenpitoa", — nauroi hän ivallisesti, — "saada minut kiinnitetyksi tuohon rautatehtaaseen… Olen nyt laahannut tuota raskasta uunia kaksi vuotta, kunnes se lopulta rupesi tuntumaan liian polttavalta, — liian polttavalta —
"Ja sitten on minulla vieläkin sanomista sinulle, äiti!"
"Mielestäni olet jo tarpeeksi sanonut", sanoi rouva aivan hämmästyksissään.
Alida heittäytyi äkkiä hänen syliinsä, itkien ilmoille vuosia pitkän epätoivonsa.