"No, no, Alida —"
"Olen sanonut Kvigstadille, äiti, että jos hän palaa tutkintonsa suorittaneena, niin —"
"Niin — niin? — sano pois, lapseni!"
"Niin ei hän saa kieltävää vastausta —"
Syntyi äänettömyys, — — — kuului vain läiskäys äidin lyödessä kätensä yhteen. —
"Minä otan hänet — ilman tutkintoakin", — huudahti Merete uhmailevasti säkenöivin silmin.
"Vai niin. — Niitä nykyajan tyttäriä! — Kapinahenkeä!" — sanoi rouva, koettaen koota ajatuksiaan —
"Niin, niin… vai niin"… Sorminivelet naksoivat ja hän hengitti raskaasti…
"No niin!" lisäsi hän sitten äkkiä tyyntyen, — "Saamme kai tottua katsomaan pienistä ikkunalaseista tyttäriämme…
"Arvelet siis voivasi tulla onnelliseksi hänen kanssaan, Alida!"… rupesi hän puhumaan kuiskaten, silitellen hänen hiuksiaan…