Sivuuttaa hänen tahtonsa!

Rouva teki uhkaavan näköisenä äkillisen liikkeen ikäänkuin noustakseen ylös, mutta vaipui taas takaisin tuolille mutisten:

Ne rahat!… Ne rahat!…

Ra-täti tekee varmasti Alidan perinnöttömäksi! — ja ehkä toisetkin.

— Ja kuka, — hän tarttui tuolin käsinojaan, katsoen neuvottomana ympärilleen, — kuka on sanova hänelle tämän?

Niin, kuka?… siitä syntyy viho viimeinen meteli! — — —

* * * * *

Kesäpäivät tulivat ja menivät auringonpaisteineen ja varjoineen rouvan kahden ikkunan editse.

Romaani oli pöydällä sukkapuikko pistettynä miltei samojen sivujen väliin…

Ikkunoiden alla olevassa puutarhassa kasvoi ja nousi taimelle — yhtenä päivänä yhdet, toisena toiset kukat. Välistä tulivat tytöt hänen luokseen näyttämään salaattia ja krassia, välistä redisejä, pieniä keltajuuria, kirsikan- ja omenankukkia…