"… On sellaisia", tuli sitten varovasti, — "jotka tulevat niihin aikoihin äärettömän tuskallisiksi… Heidät valtaa sellainen levottomuus… tuntevat ikäänkuin heidän täytyisi lähteä maita mantereita kiertämään loitolle ihmisistä suorittamaan kamppailun sen kanssa, joka muodostaa pelon heissä! —
"Niin, Merete-neito, — sellaisessa tapauksessa ei toinen voi auttaa toista!"
"Voi kyllä", — sanoi Merete hiljaa, — "juuri sellaisen — yksinäisyystunteen sattuessa"…
"Niinkö? — Tarkoitatteko, että juuri sentähden Aatami sai Eevan? — Niin, siinä on paljon siinä", sanoi hän äkkiä hymyillen. — "Saanko nyt tuoda teille vettä, jotta saisitte täyttää kaikki nuo pienet kuopat, joita olette kaivanut leukoijien ympärille?"…
Ilta-auringon säteiden kimallellen hypähdellessä puutarhanaidan läpi, tulivat toiset ulos toinen toisensa jälkeen arkihuoneesta ja konttorista jutellen ja tarinoiden auttamaan puutarhassa.
Tuomari käveli siellä merenvahapiippuineen. Sen sininen savu näkyi pensasaitojen ja kukkalavojen läpi…
Oli kuin kaikki olisi loistanut uudessa — sovituksen valossa!
* * * * *
Niin, kuka?
Tuomarin itsensä oli täytynyt ottaa huolekseen surullinen tehtävä ilmoittaa Ra-tädille, että Alidan liitto Grothin kanssa purkautuisi.