"Bie — Bie!" komensi hän eteiseen. "Pane paras viilikehlo arkihuoneen pöydälle ja rommia mukaan. — Se on Thomaksen lempiruokaa kesällä, kun hän on kuumissaan."
Hän kompuroi keppinsä nojassa sisään ja rupesi huolellisesti järjestämään nojatuolinsa ympäristöä.
Tuomarin ajaessa pihaan juoksi renki ottamaan huostaansa hevosen…
"Näin sinun olevan rappusilla, täti; sitten kai lienee terveytesi hyvä", — tervehti tuomari. "Niin, sinulla on hyvät voimat — hoitaa taloa. — Näin, millaiset ovat viljelyksesi: niiden veroisia saa etsiä — ja sinun veroistasi myöskin!" laski hän leikkiä.
"Moiset kohteliaisuudet ovat minusta kuin liian vanhoja kuivaneita hunajakakkuja. Onko sinulla jotakin asiaa?"
"Hm"… kakisteli tuomari kurkkuaan —
"Ja Bolette-raukan täytyy yhä vain pysytellä makuuhuoneessa, vaikka on niin kaunis kesä", jatkoi tuomari.
Ra-tädin syvälle painunut suu puristui kokoon; hän nojautui takakenoon tuolissa ja rupesi katsoa tuijottamaan häneen. —
"Näytät minusta niin mielistelevältä ja puheliaalta tänään. On siis jotain,—joka minun on sulatettava?"…
"Niin — niin, — katsos, täti, maailmassa ei saa aina mitä tahtoo", alotti hän varovasti. "Ja eihän sitä voi vaariakaan, että saattaisi kaikki järjestää mielensä mukaisesti… ja nuoriso, tiedäthän, täti! — Onhan sinullakin ollut verta suonissasi."