"Lörpötystä — lörpötystä! — Mistä on kysymys? Puhu" — keskeytti Ra-täti hänet ja jysäytti kärsimättömästi keppiänsä lattiaan. — "Ensin voitelee suuni hunajalla." — Hän teki pelottavan irvistyksen.
"Meidän täytyy koettaa katsoa ymmärtävillä silmillä, täti!" huomautti tuomari, — "niin hyvin kuin voimme."
Ra-täti pani päänsä kallelleen ja katsoi häneen.
"Puhu sinä vain, Thomas! Olen valmistautunut, odotan — vaikka mitä!— vieläpä sitäkin, että sinulla on kassanvajaus", pisti hän myrkyllisesti.
"Bie-neiti, olisin kiitollinen, jos antaisitte minulle vähän vettä", sanoi tuomari, varovasti valmistautuen kaikkien mahdollisuuksien varalta, kun Bie näyttäytyi ovessa viilikehloineen, mutta nopeasti vetäytyi taas takaisin.
"Niin, niin, täti! — On sitä nähty pahempiakin asioita kuin että kihlauksesta ei ole tullut mitään" —
"Alida!" — huusi Ra-täti ja heitti päätään kiivaasti taaksepäin.
"Niin, juuri hän. Alida on tunnustanut mielentilansa Bolettelle ja minulle. Hän tahtoo rikkoa kihlauksensa Grothin kanssa."
"Rikkoa!" miltei ulvahti Ra-täti. — "Kuinka hän uskaltaa!" —
"Sille ei voi mitään! — Groth on hänestä suorastaan vastenmielinen."