"Kun viimeksi annoit minulle korvapuustin, olin nelitoistavuotias. Samana päivänä tulin kotiin kesälomalle… Ja kun se tapahtuu niin harvoin…" — kuului puoliksi vihaisesti, puoliksi leikillisesti.
"Sinä olet ollut aina lempipoikani", voihki Ra-täti… "Et kai ole aivan suuttunut minuun", — alkoi hän levottomasti pyytää… "Istu nyt, istu nyt, Thomas, että saan nähdä, ettet enää ole vihoissasi", pyyteli hän vapisevalla äänellä… "Istu nyt tähän!" — Ra-täti tarttui hänen molempiin käsiinsä ja taputteli ja suuteli niitä nöyrästi —
"Myssyni… myssyni…" — Hän tarttui päähänsä ja asetteli ja oikoi myssyään…
"Kvigstad, niinkö sanoit?… Meidän täytyy hankkia hänelle kruununvoudinvirka!" huudahti hän äkkiä vilkastuen…
"Bie! Bie! missä hän viipyy viilikehloineen! Tahi ehkä tahdot ennemmin lasillisen madeiraa? Bie!" — — —
* * * * *
— Kotimatkalla hymyili tuomari… asema oli yhtäkkiä pelastettu…
… Ja että häntä oli kohdeltu kuin poikaa — se maistui niin ihmeellisen hyvältä…
VI.
Rein ja Merete.