— Nyt rupesi käymään pieniä, lyhyitä tuulenpuuskia, ja aallot löivät ja loiskivat venheen keulaan ja vesi tummeni nousevista pilvistä.
"Ottakaa saali hartioillenne… Ette kai pelkää vähäistä myrskyä? — Te, joka ette edes pelkää kokonaista vuorenvieremää!" sanoi Rein rohkaisevasti.
"Ei", — huudahti Merete miltei riemuiten, — "en ole koskaan tuntenut itseäni turvallisemmaksi."
Alkoi putoilla harvakseen suuria sadepisaroita; Rein souti lujasti, vetäen voimakkaita vetoja vastatuulessa. — Näytti kuin hänen ajatuksensa olisivat olleet kuohuksissa…
Äkkiä välähti salama puolipimeässä ja kuului ukkosenjyrähdys.
Rein pysäytti airot ja katsoi ympärilleen —
"Kunpa saisi elää näin, kunnes susi tahi kotka korjaisi, — eikä maailmaa enää olisi!" — virkkoi hän.
Ukkonen jyskää ja jyrisee tunturien välisessä ahtaassa laaksossa ja salama seuraa toistaan.
Merete istui ajatuksiinsa vaipuneena, hiljaa ja tyynenä…
Äkkiä kuului ankara räjähdys, ikäänkuin salama olisi iskenyt maahan jossakin metsän sisässä.