Ja he kulkivat taas yhdessä Rafosia kohti, Merete ja Rein, — muistelivat, kuinka he silloin olivat nähneet ja kohdanneet toisensa siellä, mitä he olivat ajatelleet ja mitä sanoneet —
Heidän siinä illalla kävellessään tuntui kuin kosken kohina olisi äkkiä tauonnut —
Rein pysähtyi ikäänkuin kuuntelemaan ja tarttui sitten suonenvedontapaisesti Mereten käsivarteen…
"Tulee niin hiljaista, aivan kuin kuolonhiljaista elämänmelun perästä"… huudahti Rein omituisen kalpeana, — "ikäänkuin totuuden alaston kallio kohoisi kaukaa näkyviin…
"Käsittämätöntä, kuinka melu ja pauhina voivat turruttaa ihmisen niin, että hän esimerkiksi luulee voivansa elää tässä maailmassa — — — Eevatta!" — käänsi hän äkkiä puheensa leikiksi, huomatessaan Mereten tulevan levottomaksi. — —
Rein saattoi välistä seisoa ja tuijottaa häneen niin että hän ihan pelästyi —
"Ei mitään, — ei mitään, Merete!… Nähdessäni, kuinka lujasti sinä uskot onneen, — uskon minäkin. Minun täytyy vain välistä muistuttaa itseäni siitä, ikäänkuin näpistää käsivarrestani. Minäkö todellakin kuljen tässä ja voin koska tahansa koskettaa sinua ja saada varmuutta? — Minun on niin vaikeata käsittää, että kimalainen surisee ja leppäkerttu kiiltää ja vattu riippuu kypsänä ja aurinko paistaa ja että sinä seisot tässä luonani, — vain sentähden, että minä olisin onnellinen! — Rakkaani, jos maa häviäisi tahi avautuisi, — niin ei se olisi sen pahempaa, kuin että me aivan luonnollisesti solahtaisimme yhteisine onninemme säilöön"…
* * * * *
Tuomaria ja hänen rouvaansa ei kiinnittänyt yksistään Mereten ja Reinin kihlaus. Katsoipa asiaa kuinka tahansa, — ja olihan Rein omituinen luonne, josta ei ollut helppo päästä selville, — oli kuitenkin selvää, että Merete tunsi itsensä onnelliseksi hänen kanssaan, arvelivat tuomari ja hänen rouvansa. Rein oli siksi varakas, että hän voi täyttää ehdottoman toivomuksensa mennä naimisiin jo syksyllä ja muuttaa perintötilalleen kunnes saisi sopivan viran.
Niin että nyt samana vuonna saatiin uudella kiireellä ja uusilla voimainponnistuksilla luoda morsiuskapiot.