Olihan se vähän raskasta rouvalle, joka juuri oli päässyt vankeudestaan ja jonka nyt olisi pitänyt kaikessa rauhassa saada koota voimia ja virkistyä puutarhatyössä.
Ja kaiken lisäksi Mariannen suuri tapaus!
He olivat suuresti hämmästyneet, kun hän ei palannut heti tehtaalta kun Alida lähetti sen kirjeen, jossa purki kihlauksen, ja isän samalla kirjoitettua ja kutsuttua Marianne kotiin.
Ja oli kuin olisi pommi iskenyt Vangenin perheeseen, kun Groth ja
Marianne sitten julkaisivat kihlauksensa.
Mutta kun he olivat lukeneet kirjeen loppuun, tuntui kaikki ymmärrettävältä ja miltei luonnolliselta. Groth kirjoitti, että hän puolestaan yhä enemmän oli tuntenut ja tullut huomaamaan, että juuri Marianne kiinnitti häntä ja että he olivat kuin luodut toisilleen.
Grothin vanhemmat toivoivat nyt, että häät pidettäisiin mahdollisimman pian ja lykkäämättä, lunastamalla kuninkaankirje.
… Niin, että tässä päästiin ainakin kapioiden valmistamispuuhista, vaikkakin isän täytyi ostella hopeakaluja ja kallisarvoisia morsiuslahjoja.
Ja kun sitten lähetti toi Vangenilta Rafosille Grothin kirjeen uuteen kuoreen suljettuna, istui Ra-täti kauan ruumistaan heilutellen ja päätään nyökytellen ja mietti… Sitä tyttöä!… Arvasihan hän, että hän se viimeisen piston ottaisi… Hän pelasi aina niin erinomaisesti. Hänellä, tyttörukalla oli vain niin huonot kortit! — rokonarpiset, kalpeat kasvot — ja pienet, viisaat — mutta tirrottavat silmät…
* * * * *
Tuomarin apulaisineen ja konttorihenkilökuntineen taas kierrellessä syyskäräjillä, jossa asiakirjoja luettiin ja "Christian Quint" vallitsi, ja kansa seisoi paljastetut päät kattona, täyttäen koko pihamaan, kun hän ja kruununvouti Paus menivät käräjäsaliin tahi tulivat sieltä, — pantiin Vangenilla kaikki voimat liikkeelle, jotta Mereten kapiot saataisiin valmiiksi siinä lyhyessä ajassa, joka oli jälellä häihin.