"Jaa, se on paljon, kun kaikki linnut lentävät matkaansa pesästä!
"Ja tuomari? — Ja rouva?…
"Ja klaveeri"…
— Sankowitz oli tervetullut nyt samoin kuin viime vuonnakin. Hän tuli sopivaan aikaan oikeana miehenä hankkimaan tuomarille soitannollista huvia.
Tuomari kuljeksi yksin, ikään kuin talossa, jossa pantiin tavaroita kokoon muuttoa varten. Hän turvautui piippuun, tarttui viuluun, kävi katsomassa Figaroa, hän hoiti maanviljelystä.
Mutta iltaisin…
Säälitti pyytää Alidaa pianoa soittamaan niinä ainoina joutohetkinä, jotka hänellä oli päivän ankaran työn jälkeen kirjoittaakseen sulhaselleen!
Nämä suurille, nelikulmaisille sinisille postipaperiarkeille kirjoitetut kirjeet voi hän lähettää vain joka kolmantena postipäivänä. Sitäpaitsi täytyi paperiarkit kirjoittaa pitkin ja poikki, sillä postimaksu oli kallis — kokonaista 16 killinkiä.
Ja pehmeitä, hänen makunsa mukaisesti leveiksi vuoltuja sulkakyniä oli aina runsaasti hänen käytettävänään salin pöydällä. Augustinusen ja Schmidt osottivat siten toverillista intoaan. He olivat mielestään jonkinlaisessa yhteydessä Alidan ja Kvigstadin suhteen kanssa — heidän itsetuntonsa oli niin sanoaksemme noussut virkaveljen päästyä tuomarin perheeseen…
Alida istui sinä iltana onnesta kuohuvin tuntein ja vastasi — tällä kerralla tehden poikkeuksen — ensi postissa Kvigstadin viime kirjeeseen, jossa tämä hämmästytti häntä ja koko taloa ilmoittamalla suorittaneensa loistavasti lainopillisen tutkinnon.