Kirkossa harjoiteltaisiin laulamaan erästä juhlatilaisuuteen sepitettyä ja monistettua häälaulua toimeliasten käsien koristellessa kirkkoa…
Koko seudun ajatukset ja silmät olivat kohdistetut suippoon kirkontorniin, jonka tuuliviiri kääntelihe sinne tänne varisten aina silloin tällöin kohotessa pakoon usvaiseen ilmaan.
* * * * *
— Vanhan tavan mukaisesti eivät sulhanen ja morsian saisi enää nähdä toisiaan ennenkun huomenna kirkossa, sen sai Rein kuulla yläeteisessä aikaisin aamupäivällä kävellessään levottomasti edestakaisin Mereteä odottaen.
Tieto näytti saavan hänet hämmästymään, ja hän jäi ajatuksissaan seisomaan…
Sitten, ikäänkuin olisi tehnyt äkkipäätöksen, riensi hän ullakolle, jossa tiesi Mereten olevan jotakin etsimässä.
Merete seisoi etäällä erään vanhan kaapin luona tarkastaen rasiaa toisensa jälkeen kattoluukusta tulevassa harmaassa valojuovassa. "Tahdon ainakin sanoa jäähyväiset nuorelle tytölle", — sanoi Rein ullakolle tullessaan. Merete huomasi hänen katseensa olevan niin ihmeellisen tuskaisen.
"Tuonnäköinen on siis nuori neiti Merete Orning! jota ilman en voi elää…" —
Hän seisoi, tuijottaen Mereteen kädet hänen olkapäillään… "Jos olisin voinut, olisin paennut monesti, — aikoja sitten… Älä ihmettele niin! — Älä näytä niin kysyvältä" —
Hän sipasi hermostuneesti kädellään otsaansa…