Vapisevin käsin etsi hän siellä, olisiko jotakin kirjettä hänelle.
Aavistus heräsi —
Ja kasvavalla levottomuudella etsi hän sitten hyllyllä ja kirjoituspöydällä olevien paperien joukosta…
Hän avasi varovasti piirongin laatikon… Siellä, pikku osastossa oli useita vihkoja ja asiakirjoja. — Hän otti ne esiin toisen toisensa perästä…
Aivan oikein, tuohon oli kirjoitettu: — "Meretelle!" —
Oo, hyvä jumala! Hyvä jumala!
Ei, se olikin kirjoitettu jo kauan sitten, — nimenomaan päivätty "heidän kihlauksensa jälkeisenä yönä".
Hän rikkoi jäätävän tyynenä sinetin, — hänen täytyi, — täytyi saada selvyyttä!
Se oli jonkinlainen viimeinen tahto, jonkinlainen testamentti, mikäli hän ymmärsi, jossa Rein, siltä varalta, että kuolisi, nimenomaan luovutti hänelle asiakirjansa ja paperinsa ja kaikki mitä omisti. Kukaan ei tekisi vastaväitteitä; ei tarvitsisi mitään muodollisuuksia. Hänen perintöoikeutensa Moldewigin tiloihin lakkasi hänen kanssaan.
Merete puri hampaansa yhteen tukahduttaakseen kaikki tunteet.