Avarassa rakennuksessa vallitsevan päivällishiljaisuuden rikkoi vain välistä hiljaa kuuluva oven sulkeminen, ja keittiön puolelta kuului rukin yksitoikkoinen hyrinä.
Eräästä avonaisesta ullakkokamarin ikkunasta kuului parin nuoren tytön hillityn iloinen ääni…
Merete, talon tyttäristä nuorin, seisoi kammarissa sylissä liinavaatteita, joita hänen muutamia vuosia vanhempi sisarensa Alida otti häneltä ja levitti sänkyyn, joka oli pantava kuntoon.
"Autapa minua panemaan päällinen pieluksen päälle, Merete! Hänhän voi tulla tänään, enkä minä missään nimessä tahtoisi hänen näkevän, että me valmistamme ja siistimme hänen korkea-arvoisen persoonansa vastaanottamiseksi."
"Kuulehan, Alida", — virkkoi Merete hänelle, — "Femia pyysi Mariannen vaihtamaan viikkoa kanssaan. Minkä tähden arvelet hänen niin tehneen?" Hänen silmistään loisti veitikkamaisuus, kun hän omalla puolellaan veti pieluksen päällistä. "Femia tahtoo esiintyä komeasti, — vaikuttaa apulaiseen jo ensi päivinä, kun hän on täällä. Oo, kyllä kannattaa häntä sitten katsoa… Hän kävelee vain ja peilailee juhlallisesti ja vilkuu seinäpeiliin! 'Hän on vanhaa sukua ja hänellä on suhteita' — lausuu Femia juhlallisesti ja suuttuu ihan silmittömästi, kun minä hiukan matkin häntä…
"Luuletko, että hän on pitkä ja tumma, — sellainen intressantti? — Tahi entä jos se onkin pieni vaaleaverinen, — silloin Femia varmaankin nolostuu!"… Hän heitti nyt pieluksen, jonka nauhat juuri oli saanut solminneeksi, vuoteen päänalukselle.
Alida oikasi kumartunutta hoikkaa vartaloaan. Hänen kasvonsa olivat varmapiirteiset karakterikasvot, joista päättäen hän näytti 25 vuottansa melkoista vanhemmalta ja jotka osottivat hänen kuuluvan vanhaan sukuun.
"Se johtuu nimestä", — virkkoi hän, — "Dyre Rein… Se kuulostaa vanhalta herrastilan nimeltä. Ja kun Claes kirjoitti, että hän todellakin saa periä pohjoisessa olevat suuret Moldewigin maatilat, ja että täällä löytyvät suuret metsät ja metsästysmaat olivat oikeastaan syynä siihen, että hän haki tuomarinapulaisen virkaa isältä Arentzin jälkeen, niin näytti se Femiasta erittäin komealta ja houkuttelevalta!"
"Kuulehan, hän on matkustellut paljon, ollut Ranskassa ja Tanskassa", — huomautti Merete.
"Pyh, onhan isäkin matkustellut, — joten meidän ei lainkaan tarvitse kainostella sitä. Voimmepa, jos niin tarvitaan, vastaanottaa hänet ranskaksi; suokoon hän anteeksi ettemme osaa espanjaa."