"Olette pitänyt yksinäisyyttä parempana ja asettunut asumaan tänne luontoon, rouva", sanoi Rein. — "Kaikkialla vain metsää —"
"Ei, en minä ymmärrä luontoa, minä välitän vain ihmisistä. — Me emme kuitenkaan ole puita, — emmekä myöskään luodut hautautumaan pöllöjen ja kaikenlaisten petojen joukkoon", vastasi Ra-täti tuimasti, murtaen hiukan tanskaksi… "Mutta sitä asetutaan asumaan omiensa joukkoon, onko se sitten maun mukaista tahi ei."
"Onpa siinä kaunis, vankka vanhanaikuinen tuoli", huomautti Rein, vetäessään tuolin ikkunan eteen.
Hän tarkasteli mielenkiintoisesti huonetta…
"Omituisilla leikkeleillä varustettu seinäkello!… Ja lipas tuossa… se näyttää niin synkältä ja perhesalaperäiseltä, aivan kuin siinä olisi vielä löytymätön salalaatikko… Perintöomaisuutta kai, rouva?" — kysyi hän.
"Niin, se ei ole tehty tällä paikkakunnalla", vastasi hän hymyillen.
"Muistan vielä, kuinka ollessani pieni tyttö alus vihdoinkin saapui
Aalborgista, tuoden huonekaluston isälleni, joka oli siirretty
Christiansandiin. Alus oli kärsinyt haaksirikon, ja huonekalut pantiin
vajaan kuivamaan —"
"Niin", huudahti Oppen, vanhoista muistoista innostuen, — "mitäpä sitä voisi luottaa moiseen lastialukseen!… Keikuimme kokonaista kuusi viikkoa, — pidimme säätä jos jonkinlaisissa satamissa, ennenkuin saavuimme Kööpenhaminaan; — minusta tuli merimies sillä matkalla", sanoi hän hymyillen.
"Kesti koko kevään", jatkoi rouva, — "ja pitkälle kesään ennenkuin saimme Odenseeltä sellaisen taidepuusepän, joka voi korjata huonekaluston… Ja sen jälkeen ovat ne saaneet monenlaisia kalliita matkakokemuksia sekä minun isäni että mies-vainajani, presidentin, eläessä, kun meitä muuteltiin. Milloin kuljetettiin niitä rahtitavarana pitkin rannikkoa, milloin taas täryteltiin rattaille kuormitettuina huonoja kivikkoisia maanteitä pitkin. — Paras keino raihnautta vastaan on vahva terveys, — eikö niin, Oppen?"
"Aivan niin, aivan niin", — jyrisi kandidaatti piippunsa takaa. — "Se on isäin perintö, jonka omistajana pitäisi syntyä."
"Niin, ja sitten pitää huolta sen säilymisestä, Oppen!" virkkoi rouva tarkoittavasti.