"Mutta ryhtykää nyt käsiksi illalliseen", kehotti hän, kun teevehkeet kauniine kullattuine vanhanaikuisine posliineineen tuotiin pöydälle, ja Bie-neiti pani teelehtiä ja kanelinkuorta surisevaan teekeittiöön.
"Tuoretta leipää, tytöt…" sanoi hän, kääntäen korissa leipäviipaletta. — "Taikina on tällä kerralla kohonnut hyvin, Bie! — ei merkkiäkään litskasta… munat ovat vastamunittuja — tämänpäiväisiä, jollette pidä sapatin rikkomisena syödä sunnuntaina munittuja munia. Vakuutan kuitenkin, ettei kana sille mitään voi!" laski hän leikkiä armottomasti, niin että tyttöjen täytyi luoda katseensa maahan… "Ja sinä Marianne, valmista onnekkaalla kädelläsi kandidaatin teenorri. Rommia on tuolla kaapissa…"
"Teidän täytyy myös maistaa hänen valmistettaan, Rein", sanoi Ra-täti, nyökyttäen päätään. "Saatte olla varma, että se tyttö ymmärtää sen asian!"
"Eikö koko konsti ole siinä, että kaadetaan vähän teetä ja paljon rommia, Oppen?" sanoi Marianne leikillisesti.
"Ja tarjotaan Marianne-neidon kädestä!" — lisäsi kandidaatti vilkkaasti.
… "Mutta te, Rein, luulen minä, haluatte mieluummin teen sekottamatta", sanoi hän, pitäen kysyvästi karahvia häntä kohden. "Olen huomannut teidän pitävän maidosta, ja silloin on tavallisesti puhdas maku!"
"Siinä olette huomannut oikein, neiti, juon vastenmielisesti väkeviä", vakuutti Rein.
"Siinä on tyttö", — huudahti Ra-täti, — "onkohan mitään, jota hän ei näe eikä huomaa!…"
"Ja Bien kermakakut, Marianne! niitä täytyy sinun maistaa. Ne ovat tällä kerralla yhtä kuohkoisia kuin jos sinä itse olisit ne paistanut."
… "Kas, kas, Rein 'sopii' siis Mariannelle", — sanoi Merete, nykäisten tarkoittavasti Alidaa…