Eufemia, joka oli istuutunut nojatuoliin ja näytteli profiliansa, veti pahantuulisen näköisenä pitkiä nankinipuolihansikkaitaan kyynärpäittensä yläpuolelle.
… "Ja sitten tarjoat kai myös Kvigstadille karahvistasi, Marianne", jatkoi Ra-täti, — "niin pääsee hänen kielensä kahleistaan ja hän voi huvittaa meitä paikkakunnan uutisilla, joita hänellä lienee koko varasto."
"Ei ole enää uutisia", murisi Kvigstad, — "sillä kaikki on jo märehditty… Mutta malttakaapas… kukaan ei ole surmannut itseään sen jälkeen kun löydettiin Anders Saeter aitastaan riippumasta vanhojen sianliikkiöiden rinnalla. Ei, odottakaapas, — vanhalla rikkaalla maakauppias Simonsenilla on taas juoppohulluuskohtaus. Hänen luonaan on ollut sekä lääkärit että papit. Hän istuu paljaassa — anteeksi — paidassa raha-arkullaan, hänen täytyy näet puolustaa sitä perkeleeltä, väittää hän, koska se on väärin hankittua omaisuutta… Muuten pelataan korttia tänäiltana majurissa. — Olen nähnyt jo kaksien ajoneuvojen olevan maantiellä menossa sinne — tohtorin ja asianajaja Poppen…"
"Ahaa", — huudahti Bie-neiti, — "eilinen paistiporsas!… Kristian Dale oli ensin täällä meillä tarjoamassa sitä, mutta kun rouva ei tahtonut sitä ostaa, meni hän majurille."
"Niin, se oli todellakin liian kallis minulle", vakuutti Ra-täti, — "mutta majurilla on varaa kaikkeen, kun siellä tahdotaan saada syntymään jotakin herkullista."
"Tuossa ratsastaa isä pihalle", huusi Merete innokkaasti ikkunan luota ja hänen pienet terävät silmänsä suuntausivat tarkasti oveen.
"Täti näyttää reippaalta", — tervehti tuomari ja heitti ratsastushansikkaat kädestään. — "Iloisissa kesteissä, näen minä."
"Niinpä niin, — vielä minä kestän, Thomas, unhotettuna ja yksinäisenä istuessani täällä pesässäni… Kun muistaa sinun monet toimesi, ei voi odottaakaan, että muistaisit vanhaa tätiä, jonka luona sitä paitsi ei ole mitään hauskaa —"
"Oletpa mielestäni totta tosiaan kylläkin hauska", virkkoi tuomari, — "siinä suhteessa ei mitään puutu… Mutta nyt maistuu kupillinen teetä erinomaiselta!" huudahti hän heittäytyen tuolille. — "Herttainen iltapäivä — hiukan kuuma vain. Ja Figaro kantaa keveästi kuin höyhenen —"
"Olla joutilaana ja harrastaa soitantoa — ja antaa viulun surra"… mutisi Ra-täti ärtyisesti.