"Kosiiko kukaan minua?"
"Ei tietysti, koska olet jo kihloissa."
"Mutta kosiko minua kukaan ennen kun — ennenkun tämä sitten tapahtui
Grothin kanssa?"
Merete katsoi neuvottomana vanhempaan sisareensa.
… "Tahi olinko minä ehkä häijympi kuin Marianne? Ethän kai voine sitä sanoa… Ei, näes; mutta he tiesivät aina, missä minä olin tavattavissa."
"Tuo suuri piironki on vinosti peilin alla", keskeytti Merete. "Minä työnnän ja sinä vedät…"
He tarttuivat vanhanaikuisen pyöreäkylkisen piirongin vankkoihin kädensijoihin.
"Hu — ip… Meni jo liiaksi… Huip… Kas niin!"
Alida nousi piirongille, pyyhki huolellisesti vanhan peilin, jonka hijottu paksu lasi oli vähän rikki, ja asetti sen suoralleen vedensinisellä paneeliseinällä…
"Ojennapas minulle vasara, Merete!… Toiselle puolelle saa hän marsalkka Neyn ja toiselle Muratin kivipainokuvan."