Talon naisväki tarjoili ja lähetti kiertämään ruokia pöydässä jonkinmoisella jännityksellä…
— "Elkää ottako päätä, Rein", sanoi Marianne leikillisesti, — "jättäkää se isän toiseen annokseen. Kalanpäät ovat hänen etuoikeutensa, tietäkää se."
Tuomari istui totisena syöden kalaansa.
"Millaista on ollut käräjillä? Olette tietysti pelanneet korttia kruununvoudin ja asianajajan ja pappien kanssa joka ilta?"… kysyi rouva, kääntyen pöydänpäähän päin ja huolellisesti valiten kalapalasia.
"Te saatte ryhtyä huomenna käsiksi luvatonta tukinhakkuuta yhteismaalla koskevaan juttuun, Rein!" virkkoi tuomari kiinnittämättä huomiota rouvansa kysymykseen.
— "Nimismies ilmoitti jutun jo ennen meidän käräjille menoamme."
"Tuota noin"… virkkoi Henschien miettivästä, — "jos Graabergin poika saa sakkoja, tulee pitää varansa ettei hän saa nostaa äidinperintöään yliholhoojalaitoksesta."
"Hän syntinen se juuri on joutunut satimeen!" — virkkoi Kvigstad. "On yleisesti tunnettu asia, että koko paikkakunta hakkaa puita ja rosvoaa valtion maalla."
"Kuulustelussa ja todistuksissa tulee olemaan paljon työtä", huomautti tuomari.
"Täällä meillä on myös ollut suuri ja laaja työ suoritettavana", puuttui rouva puheeseen, puhdistaen ja leikaten toisen sydäntä niistä kahdesta talikynttilästä, jotka olivat pöydällä, — "olemme perkanneet ja järjestäneet ja saaneet valmiiksi niin kauan suunnitellun puutarhan… niin että te nyt pääsette rauhaan työmiesten olosta talossa sen puuhan tähden", sanoi hän leikillisesti.