"Kutsukaa todistajat huomenna! — Pankaa tutkimus alkuun", jatkoi tuomari lainkaan välittämättä puutarhauutisesta.
"Minä olen harjoitellut poissaollessasi kaksi Mozartin sonaattia pianolle ja viululle", yritti Alida hetkisen kuluttua, keskeyttääkseen syntyneen äänettömyyden.
Tuomari vilkasi salin oveen, jonka takana piano oli:
"Ei, ei, lapsi, — olen väsynyt, menen suoraan sänkyyn!"… Totta totisesti vetivät ne kaikki yhtä köyttä…
Mennessään Mereten ohi, joka katsoi alakuloisena häneen, silitti tuomari kevyesti hänen hiuksiaan ja poistui loukkaantuneen näköisenä makuuhuoneeseensa. —
— — Kolakkana puolipimeänä syysiltana tekivät kotiintulleet, käytyään ensin hakemassa piippunsa, kukin oman tarkastusmatkansa korkean ja komean puutarhanaidan sisä- ja ulkopuolelle saadakseen mikäli mahdollista tarkan käsityksen taloon niin äkkiä tulleesta suuresta uutuudesta.
Kun naisväki sitten tuli ulos saalit ja liinat ympärillään, syntyi kysely ja tarkka tiedustelu.
— "Täytyy tuntua omituiselta tavata kotiin tullessaan niin sanoakseni uuden talon vanhan sijasta!" — sanoi Rein terävänpuoleisesti.
"Niin, luuletteko että se olisi miellyttävä tahi vastenmielinen hämmästys?" puuttui Marianne hyväntahtoisesti puheeseen. — "Sanon teille, Rein, — naisen luonne on kuin silkkilanka. Riippuu vain miehestä ymmärtääkö hän kietoa sen sormensa ympärille. Sellainen kuin te, joka aina tiedätte mitä tahdotte"… lisäsi hän hiljemmin.
Tuolla alhaalla seisoi Barbara ja kertoi innokkaasti, kuinka Anders- ja Lars-torppari olivat kaivaneet parsalavoja, niin ja niin monen jalan syvyydeltä, ja kuinka runsaasti lavat oli lannoitettu — kerroksittain maata ja lantaa. Kyllä tulisi paljon parsaa! mutta vasta kolmen vuoden kuluttua voitaisiin sitä leikata syötäväksi.