Eufemia nyrpisti nenäänsä Barbaran lannoituspuheille ja eristi itsensä, kietoen tiukasti saalin ympärilleen —. Tietysti aiheutti puistohomma sen että koko yritys tuli suuremmoisemmaksi kuin oli aiottu, virkkoi hän jäykästi.
Epäilyksen vaivaamana lähestyi vanha Henschien joukkoa ja kosketti hiljaa ja varovasti Alidan käsivartta…
"Tätä suurta työtä ei kai kuitenkaan liene tehty aivan ilman tuomarin käskyä, neiti?" kysyi hän vanhan palvelijan levottomalla tutunomaisuudella.
"Kylmät ovat naisten neuvot! niinkö arvelette Henschien?" sanoi Rein äkkiä kovaäänisesti, kävellessään Mariannen kanssa… "Aviomies on tietysti onnellinen saadessaan kävellä siinä paratiisin puutarhassa, jonka hänen naisensa ovat valmistaneet hänelle, — syödessään hedelmiä ja nauriita ja kaalinpäitä, aina sikäli kuin sopii…
"Pigens Kind er rød og rund, og Røsten er saa linde. Aeblet vinker sødt en Stund; men Ormen bor derinde! —"
("Tytön poski on punainen ja pyöreä, ja ääni on niin lempeä. Omena viittoo makeana hetken; mutta käärme siinä asuu! —") lausui hän puoliksi kääntyneenä Marianneen.
Nuoret naiset vetäytyvät vähitellen syrjään. — Ilkeä raakalainen, jota täytyy varoa…
He ottivat pienen iltakävelyn, — Barbara kertoen ja tutustuttaen
Henschieniä koko puutarhalaitokseen. Ja Marianne oli antanut
Augustinusenin ja Schmidtin tavata itsensä, — nämä kun yhä kasvavalla
mustasukkaisuudella olivat seuranneet hänen tuttavallista käytöstään
Reiniä kohtaan.
Ystävällisesti kuunteli hän nyt mitä heillä molemmilla oli sydämellä matkalta, silmiensä miettivästä seuratessa Reiniä ja muuttuessa yhä enemmän kapeiden viirujen kaltaisiksi —
Kvigstadilla oli tänä iltana onni voida kiinnittää Alidan huomiota. Hän kuvaili sukkelasti neljän viikon helvettiä käräjillä juopotteluineen, huonoine unineen ja ankaroine töineen. — Ja nyt oltiin taas kotona Vangenilla! — mikä tuntui kuin olisi tullut taas kirkon helmaan.