"Lars, missä on Lars", huusi hän pahantuulisesti, — "tallinovi on seposen selällään…
"Lars, Lars," — huusi hän, "tuo Figaro tänne!"
Hän aikoo kai lähteä tavalliselle aamuratsastukselleen, ajatteli
Merete, joka seisoi lähellä.
"Olet kai teettänyt sillä kevyttä työtä poissaollessani, Lars, — ajanut lantaa ruispellolle?" — kysyi tuomari, tarkastellen lemmikkihevostaan.
"Olen kyllä; — mutta sitä ei viety ruispellolle. Rouva käski ajaa kaikki uuteen puutarhaan."
"Parsalavoihin", — selitti Merete hämillään.
"Lanta-aineet?… Minun lanta-aineeni!" ärjäsi tuomari kasvot tulipunasina.
Rein, joka oli tullut paikalle, seisoi kumartuneena, tunnustellen kädellään Figaron toista takajalkaa.
"Tässä tuntuu olevan jotain pehmeää, ikäänkuin suonisolmu", arveli hän. "Minä näen sen seisoessaan nostavan jalkaa. Sitä on pidetty liikkeessä liian vähän — on saanut seisoa liian kauan paikoillaan."
Tuomari kumartui tunnustelemaan hevosen jalkaa.