Pitkinä pimeinä iltapäivinä, kun ainoastaan palava päre valaisi keittiön uuninraosta palveljain töitä, istuivat rouva ja tyttäret talikynttilän ympärillä ja ompelivat ja kerivät lankaa ja kehräsivät. Samalla neuvoteltiin mitä ja kuinka paljon pitäisi teurastaa, mitä leipoa, mitä juomia panna jouluksi.
Ja sitten seurasi jouluvieraita koskeva luku, — ketä vieraita käskettäisiin Jessin kutsua… Ehkäpä tulisi myös Christiane Gjedde jouluvierailulle, jos äiti antaisi Jessin varta vasten mennä överstille kutsua viemään… Groth olisi tietysti jouluvieras — — —
* * * * *
— Eräänä harmaankylmänä aamuna tuli Rein talon yläpuolella olevasta metsiköstä. Hän piti kädessään pihlajanmarjaterttua ja näytti pikkulintunippua Meretelle.
"Katsokaas, mitä minä olen toimittanut tänä aamuna", huusi hän, "ennenkuin nyt lähden tekemään suurempia pahoja töitä ihmisten joukossa."
"Katsokaapas"… hän piti pihlajanmarjaterttua hänen kasvojensa edessä, "tämä… ja pari kolme samanlaista punaista terttua ovat houkutelleet näitä seitsemää linturaukkaa…
"Minä seisoin ja pidin silmällä, kuinka viimeinen niistä meni loukkuun. Se hypähti ensin ja siirtyi sitten etemmäksi oksalla, — pyrähti sitten lentoon, teki lyhyen kierroksen ilmassa ja katsoa tirrotti noita kosteita punaisia marjoja. Se ihan taisteli itsensä kanssa, — kärsi lopulta niin että silmät tulivat pieniksi ja suu jäi ammolleen, kunnes se äkkiä sokeasti syöksyi satimeen, — aivan samoin kuin me ihmiset!… Minussa on vähän luonnontutkijaa, huomaatteko!"
"Inhoittavaa!" — torui Merete. "Viekää ne heti keittiöön, kuuletteko! Tekee ihan pahaa katsoa noita pikkueläin-raukkoja, jotka vielä ovat aivan lämpimiä."
"Viekää pois ne vain, niin, niin!" — jäljitteli Rein, — "niin voidaan sitten syödä rapostella ne — hyvin paistettuina…"
"Onko sitten parempi minun lähteä nyt kiusaamaan miesraukkaa, joka auttaakseen hiukan vaimoaan ja lapsiaan on kirjoittanut vähän väärin, tunnustamaan itsensä kuritushuoneeseen", sanoi hän, kun kiesit, joilla hänen ja Augustinusenin piti lähteä, ajoivat rappusten eteen. — "Minun täytyy pitää hänen edessään aivan toisenlaisia pihlajanmarjoja… kysellä, jotta hän sekaantuu, — asetella hänelle satimia niin hienon hienoja kuin konsanaan kellään metsästäjällä on… Ajatelkaa nyt, Merete", sanoi hän, "olen harjoitellut ja koettanut totuttaa itseäni tähän pahaan työhön koko kostean aamuhetken" —. Kun kiessit vierivät pihalta, seisoi Merete ruoka-aitan luona ja katsoi hänen jälkeensä…