"Minusta näyttää todellakin että te puututte liian paljon konttoriasioihin!" kuului tulistuneesti.
"Kuulepas vaan häntä… Luulenpa tosiaan, että tytöntypykkä on saanut maistaa vähän rakastumisesta!" sanoi Eufemia lopuksi. Mereten valtasi äkkiä valtava itku ja hän syöksyi ulos ovesta ja juoksi yläkertaan. —
"Katsopas vaan!" — sanoi Marianne ja katsoi hänen jälkeensä. Näytti kuin hänen rokonarpisen ihonsa alla olisi tapahtunut värin muutos… "Olisipa sitten aika saada tuo herra Dyre pois talosta", sanoi hän nyökyttäen päätään, ja hänen silmäviiruistaan välähti kuin valo. — "Luulenpa, että pistäydyn huomisaamuna Ra-tädin luona, — teen jotakin asiaa sinne… niin hän puhuu kyllä isälle."
* * * * *
Tuomari tuli eräänä iltapäivänä kotiin pitkältä ratsastusmatkalta, jonka oli tehnyt Ra-tädin luokse.
Figaro oli tien loasta harmaa lautasia myöten. Ilma oli harmaa ja mieliala oli harmaa.
Hän viskasi ohjakset Larsille ja heittäysi ääneti ja pahantuulisena istumaan tuolille eteisessä riisuakseen jalastaan ratsastussaappaat, samalla kun Inger asetti toiset varrensuita myöten kiillotetut saappaat hänen viereensä.
Hän seisoi jo ajatuksissaan arkihuoneen ikkunassa vastaamatta Alidan
Ra-tädistä tekemään kysymykseen…
— Ikävä ja vaikea asema… Ja tässä hän nyt oli oikeastaan ymmällä — — hänen pitäisi toimia syistä, jotka vähimmin kaikista koskivat häntä ja konttoripuolta! — Päinvastoin, aivan yksityisiä perheasioita, — järkevyysnäkökohtia — ja mikä voisi olla tarkoituksenmukaista ja hyödyllistä hänen taloudellisille oloilleen…
Häntä oikeastaan halutti suuresti puhua vaimonsa kanssa, punnita asiaa hänen kanssaan ja saada tietää hänen mielipiteensä. Mennä noin vain ilman muuta irtisanomaan Reinin kaltainen apulainen — kelpo mies ja sitä paitsi sellainen, jolla on koko joukko maanviljelystä ja luontoa ja eläimiä koskevia harrastuksia, joiden kanssa hän voisi olla sopusoinnussa, — kaikkea muuta kuin tavallinen kuiva konttorimies! — ja lisäksi nyt, kun Henschien luultavasti saa sen avonaisen nimismiesviran, jota hän on sanonut hakevansa…