Hän riensi kiiruusti rappusia myöten kuumalle, avaralle ja hämärälle ullakolle, jonka korkean taittokaton muutamista raoista tunki joitakuita auringon säteitä puolipimeälle lattialle. Vankkojen poikki- ja tukiparrujen sekä parin savutorven viereen oli läjätty käytettyjä huonekaluja, vanhoja väliverhokehiä ja suuria paperikasoja.
Siellä oli sekaisin naisensatuloita ja nojatuoleja, valokuvankehyksiä ja hyljättyjä teräväkärkisiä luistimia, ja kaikkialla nuorille ripustetut peitteet ja matka-vaatteet jakoivat ullakon osastoihin.
Kaulasta katkennut selloviulu ja muutamia rullauudinten puita ajaa körötteli ylinnä ullakon salaisuuksien päällä punaseksi maalatussa, kullatussa ja omituisilla leikkauksilla koristellussa kirkkoreessä, joka oli peräisin paikkakunnan "vanhalta ajalta."
Merete kohotti hameensa ylös ja kapusi parrun poikki ja riviin asetettujen lastensänkyjen ohi katon reunan vieressä olevan pitkän, risaisen matka-arkun luokse, jonka rikkein kansi oli raollaan.
Vanha nahka natisi ja ruostuneet, jäykistyneet saranat valittivat hänen avatessaan arkun, kun hän oli ensin vetänyt sitä vähän näkösälle. Hänen ponnistaessaan ilmeni hänen hienossa, hennossa olennossaan jotakin omituisen heikkoa. Hänen suuri, vaaleanruskea tukkansa laskeusi hiukan vinosti olkapäille.
Hän kaiveli innokkaasti arkun monilajista sisältöä. Siellä oli vanhoja naskalikärkisiä tanssikenkiä, pari olkalappua kierrettyine kultarimsuineen, heloilla varustettu pistoolinperä piilukkoineen ja vanha käytännöstä hyljätty Tanskan valtakunnanlippu.
Sitten löysi hän etsittävänsä, läjäsi taas kaikki paikoilleen ja paiskasi arkun kannen kiinni.
"Katsokaapas, mitä olen löytänyt!" sanoi hän vähän myöhemmin ullakkokammarissa. Hän näytti mahonkipuista messinkisärmäistä esinettä. — "Äidinisä Reichweinin saapaspihdit… Sitä voi tällä ruuvilla suurentaa ja pienentää aina jalan suuruuden mukaan. Se näyttää olevan aiottu ratsastussaappaita varten, koska, huomaatteko, sen voi levittää perästä niin leveäksi."
"Luuletko todellakin maksavan vaivaa asettaa mokomaa vanhaa kapinetta tänne", — epäili Alida.
"Pistä se vain sängyn viereen. Tuntee itsensä imarretuksi, kun kohdellaan ratsastajana", arveli Marianne tyynesti.