Asetuttiin istumaan jonkinverran valikoiden, — niin istuttaisiin "kahdenteenkymmenenteen päivään" asti.
Puuro syötiin haarakynttilöiden alla varovasti, sillä tiedettiin nyt alotettavan joulun ruokavuori.
Hanhi, poronkyljykset ja makkarat kannettiin sisään… Rouva ja Marianne leikkasivat viipaleihin. Omena-, luumu- ja sylttivadit kiersivät pöytää.
Jess otti haltuunsa viinapullon, — kulki ympäri ja kaatoi, — joi vanhan Henschienin terveydeksi… Jos hän oikein muisti, olivat he kuutenatoista tai seitsemänätoista vuotena viettäneet joulua yhdessä. —
Ja tuossa istui Sankowitz ja joi Puolan maljan… "Liikuttava tila siellä", — sanoi hän päätään nyökyttäen. Ja nyt kuohui voimakas kotitekoinen olut laseissa, ja tuomari joi joulun tulleeksi täysinäisestä hopeahaarikasta, jonka kannessa oli Fredrik IV:nen rintakuva ja joka muuten oli pöydässä ainoastaan koristuksena, mutta tänä iltana kiersi se ympäri.
"Erinomaista olutta, äiti!" selitti Jess…
"1 — aamusella hyvin maistaa,
"2 — terveyden tämä vie,
"3 — miehen houkkioksi saattaa,
"4 — ojaan päättää päivän tien —"