"Mutta siirron aikana sopii erinomaisesti pistäytyä toivottamassa väelle iloista joulua"…
Ja tuomari seurueen saattamana meni kyökkiin.
Siellä istuivat talon miehiset ja naispalvelijat, yhdeksän luvultaan, pitkän pöydän ympärillä, syöden puuroa ja lipeäkalaa. Olutkannuja ja viinapullo oli myös vapaasti käytettävissä, ja kaksi vastasytytettyä talikynttilää valaisi heikosti mahtavan suurta voikimpaletta. Pino pehmeätä leipää ja juusto, tornin korkuinen, joka oli aiottu kestämään koko pyhiksi, komeilivat vielä juhlallisesti koskemattomina. Uunissa räiski ja rätisi — välistä oikein paukahdellen — kuusihalkotulennos, ja uuninrakoon pistetty palava päre heitti synkkää tulipunaista kajastusta pitkin kyökin seiniä asetetuille vastapuhdistetuille kupari- ja messinkiastioille.
"Tuntuu kuin olisi muuttanut itse kirkkaaseen tunturiseinään maanalaisten voimien luokse!" huudahti Rein.
"Tulkaa, neiti", — huusi hän vallattomasti ja tarttui Mereten käteen, — "niin tanssitaan keijukaistanssi!"… Polkien jalkojaan kuin hyppypolskassa veti hän Mereten perästään lattialle ja pyöritti häntä sitten ympäri kuin pyörää kätensä alla. — Kumaraselkäinen ja suurikasvoinen Randi näpäytti lieden luona päreestä hiiltyneen karstan ja katsoi epäluuloisesti mustaan apulaiseen, joka ilveili yliluonnollisilla asioilla itse jouluaattoiltana.
"Sanon kuin noita, että minä mielelläni tahtoisin nuolla auringonpaistetta", — huudahti Rein, — "kun vain siitä ei menehtyisi", — tuli sitten hiljempaa…
Simaa kaadettiin laseihin kaikille, ja tuomari joi väen kanssa, kunkin kanssa erikseen sekä toivotti "iloista joulua!"…
Ja nyt täytyi heidän ruveta syömään! - Anders-vanhuksen piti olla kyökkimestarina eikä unhottaa olutkannua ja viinapulloa. — Eihän joulu ollut useammin kuin kerran vuodessa! — muistutti tuomari heitä kaikkien seisoessa pöydän ympärillä tyytyväisen näköisinä, valmiina ryhtymään ruokaan käsiksi heti kun juhlallinen tervehdys oli loppunut.
Ruokasalissa jatkettiin sitten siman ja oluen juontia, torttujen ja josjonkinlaisten joulunamusten syöntiä.
Mieliala oli mainio. Tunnettiin oltavan kuin läheisempi piiri, jolla oli yhteiset kutsu-, tanssiais-, rekiretki- ja luistelusuunnitelmat sekä niiden välillä jouluhauskuus kodissa.