"Usko on kai kuitenkin jotakin muuta kuin sivistymätön pimeän pelko?
Siihen on — tahi ainakin aavistetaan olevan — järkisyyt", — virkkoi
Nergaard.
"Niin, mutta selittäkää"… yllytti Rein; — "on perheitä, jotka ovat kylläkin sivistyneitä, mutta joissa yhtäkaikki pimeät onnettomuutta ennustavat tarinat elävät.
"Ne voivat siirtyä miehestä mieheen ja naisesta naiseen. Kamala rikos tahi jokin muu salainen seikka voi käärmeen lailla tunkeutua tietoisuuteen kautta koko suvun Kaikki suvun jäsenet luulevat kai ei uskovansa sitä, mutta kaikki he kuitenkin ehkä kantavat sitä kuin kysymystä veressään: lyökö Nemesis minua vai eikö lyö?"
"Luku perinnöllisestä mielipuolisuudesta!" mutisi Gaarder välinpitämättömästi.
"On kuin olisi jotakin tapahtunut esi-isien valtakunnassa", jatkoi Rein kokonaan syventyneenä aineeseensa, — "himo on joutunut harhateille, — aikaansaanut yhden tapauksen. Pyhän rajalain poikki, jonka mukaan luonto rakentaa, on menty, ja väärien johtopäätösten hiljaisen virran sulku on murtunut jossakin taka-ajan pimeässä."
"Jumaliste — sehän on samaa kuin olla perkeleen vallassa!" virkkoi
Nergaard.
"Ja sitten rangaistaan se, tahi jos tahdotte mieluumin, punnitaan se", sanoi Rein innokkaasti. — "Synnin psykologia se on maailman mysteriaa… Jossakin polvessa, seitsemännessä, kuten tavallisesti sanotaan, näyttäytyy laki epäsikiönä, ruumiillisena tai henkisenä. Henkilö syntyy karvapilkkuisena, jotka pilkut ovat ikäänkuin eläinolemuksen jätteitä. Toinen taas 'haamun kynnet vielä selässä, ikäänkuin otteen jäleltä.' — Kolmas arkana ja henkien näkijänä eikä voi sietää nähdä verta…"
"Lopuksi syntyy puhtaasti lääkeopillinen kysymys", ratkaisi Gaarder. —
"Sekottuneena vereen sukupolvesta sukupolveen…"
"Ja pitäisi se voida karkoittaa taas, arvelette? — jossakin houruinhoitolassa, jossa hengen voimistelua harjoitetaan järkiperäisesti? — Hm! on kyllä perusseikkoja, jotka — — —"
Syntyi kaamea hiljaisuus.