"Onpa miltei inhottavaa"… kuiskasi Eufemia Gaarderille. "Alanpa vähitellen epäillä, että hän itse on sekä karvainen että kynsinen."
"Huh-huh, kukahan hänetkin saa!" — huudahti Barbara pudistaen päätään
Henschienille.
"Saakeli tietäköön, kuinka isä on tullut hankkineeksi mokoman mystikon apulaisekseen!" kuiskasi Jess Christianen korvaan. — "Muuten oli hän hauska ja taitava seurustelija vierailulla tänään, puhui ja johti keskustelua."
"Ehdotan, että sytytämme kynttilät", — sanoi Alida, — "täällä on tullut vallan kammottavaa." — — —
— "Miksi tuijotatte hiillokseen, Merete-neito?" kysyi Rein hillitysti.
— "Teenkö minä maailman pimeäksi ja syväksi kuiluksi teille?"…
Rein seisoi mietteisiinsä vaipuneena, ja tulennoksen kajastus sattui hänen voimakkaalle kädelleen.
… "Kamotanko minä teitä?" — sanoi hän äkkiä ja kääntyi jyrkästi häntä kohden.
Vastauksen sijasta silitti Merete hellästi hänen karvaista kättään.
Hänen täytyi tehdä se; — hän ei voinut olla sitä tekemättä — ja sitten hiipi hän huoneesta. —
* * * * *