Tehtiin suuria valmistuksia tanssiaisten varalta.
Kyökissä hallitsi ja vallitsi Teian-muori, paikkakunnan taitava keittäjätär, joka oli ollut taloudenhoitajattarena suuremmissa taloissa, ja oli sitten naitu erääseen Teian-taloon. Kaikenlaiset hienot ruokalajit ja hyytelöt alkoivat täyttää ruokasalin ja ruokakonttorin hyllyt.
Ja sitten oli lähetetty hevosella hakemaan neiti Lindiä, joka oli seudun ja koko piirikunnan taitavin hiustenhoitaja. Kun hän koetteeksi kiersi kiharoita sormiensa ympäri ja suunnitteli tukkalaitetta, olivat hänen silmänsä ja otteensa verrattomat. Hän oli parempaa väkeä, — sai seurustella useimmissa taloissa ja tunsi heidän salaisimmatkin asiansa — ja oli äänetön kuin hauta! Kun apulainen Kraft oli lähettänyt purkukirjeen Olivia Seierstedlille, vapisi hänen kätensä niin, että hänen täytyi alkaa kolmasti alusta. Mutta hän ei sanonut sanaakaan, ja samana iltana tanssiaisissa sai Olivia kirjeen.
Oli itsestään selvää, että hän tulisi tuomarille. Mutta työtä kun hänellä oli yllin kyllin — hän sai sanoja seudun kaikilta kulmilta, — ei hänellä ollut aikaa jälellä muuta kuin ne pari tuntia, jotka olivat kello kuuden illalla ja tanssiaisten alkamisen välillä. Aamulla, — juuri viidentenä joulupäivänä, — oli laitettava kuntoon koko pappilan nuori väki ja sitten jouduttava kahden peninkulman päähän kruununvoudin Kajan ja Lettan luo.
Se oli pettymys laskuissa, sillä nyt täytyi heidän hiuslaitteen takia istuallaan nukkua tuolilla koko yö Muttta eihän se ollut niin kovin vaarallista pari yötä ennen tanssiaisia!…
Piano oli siirretty saliin. Kynttilöitä oli pantu kattokruunuun, jalustoihin ja lampetteihin korkeiden peilien sivulla. Vanhat perhevalokuvat valkoisine tekotukkineen hämärsivät seinillä. Leveistä lankuista tehty lattia oli valkoiseksi pesty ja luistavaksi tanssittu monena jouluna, ja hienot kotikutoiset uutimet koristivat ikkunoita. — Viidennen joulupäivän iltana ajoi portista ajoneuvoja toinen toisensa perästä, leveitä ja kapeita rekiä väkeä täynnä, ja vieraat katosivat pukuhuoneisiin, herrat alakerrokseen ja naiset yläkerrokseen.
Tuossa päästeli myös itse Bie-neiti jalkojaan jalkapussista.
Täytyihän hänenkin saada huvitella joulun aikana, oli Ra-täti arvellut. Sitä paitsi oli hänellä salaisena tehtävänä katsoa ja pitää silmällä mitä tanssiaisissa tapahtui antamatta minkään jäädä huomaamatta. Lyhyesti sanoen, hänen tuli tehdä katsaus koko seutuun, ja sitten riittäisi keskusteluainetta Rafosilla pitkiksi ajoiksi.
Siinä kirjelipussa, jonka hän toi Mariannelle, antoi Ra-täti muutamia pieniä neuvoja: Jessin tulisi tietysti johtaa poloneesi Christiane Gjedden kanssa, ja isän ei tulisi unhottaa parilla sanalla mainita överstistä illallispöydässä… Katsottakoon, että Bie-neiti saa pikkuisen pyörähtää Augustinusenin tahi Schmidtin kanssa, muuten nukahtaa hän, Jumala paratkoon, myöhemmin yöllä!… "Sinusta itsestäsi, lapsi, en nykyisin tiedä, miten laitasi on, — Bie saa sitten kertoa minulle mistäpäin tuuli käy"… — — Vanhempi väki oli mennyt saliin ja istui nyt pitkin seinävierustoja teekuppeineen. Nuoremmat tuon tuostakin, yksi tai useampia kerrallaan, tulivat sisään ja kulkivat salin läpi tuntien kuin juoksevansa kujanjuoksua. Syntyi kuin muuri kummallekin puolelle, naisia ja herroja, — valoisa ja ilmava, ja pimeä.
Ensi hetket kuluivat katsasteluun ja tarkasteluun.