Muutamat huusivat murhaa, toiset lääkäriä…
Ja kaiken tämän lisäksi soiton räminätä kolmelta suunnalta.
Joku korkeampi poliisimies koki mieliä rauhoitella, ja varovaisin käsin kannettiin tunnoton pois, pantiin rekeen ja vietiin sairashuoneesen.
Yleisön koko kiihtynyt viha kääntyi nyt pahantekijään, jota myöskin pois vietiin, suuri lauma saattoväkeä jäljessään.
Varmuuden vuoksi pantiin hänelle portilla raudat sekä käsiin että jalkoihin, jota tapausta näkemään suuri joukko kansaa kadunkin puolelta tunkeili.
Mutta kun sitten piti ruvettaman häntä rekeen raastamaan, heittäytyi tyttö hänen päällensä ja riippui hänessä niin lujasti, että mahdottomaksi kävi häntä irtautumaan saada. Katupoikain iloksi ja riemuksi hän pysyi siinä kiinni ja huusi vielä silloinkin, kun he jo olivat Nikolain pystyyn nostaneet.
Poliisit eivät kyenneet paikalta poistumaan, vaikka he tyttöä kuinka olisivat repineet ja raastaneet… jo ratkesi hameenvyötärökin!
Pojat hoilasivat.
… "Repikää! — Raastakaa! — Riistäkää vaatteenikin!"…
"Siksi on meillä sentään hiukkanen järkeä, houkka tyttö!" virkahti yksi poliiseista.