Erittäinkin noita hienoja, kalliita leivoksia, joissa oli hilloa sisällä… Ja ne kaksi paidankaulusta, joita hän koko viikon oli ostaaksensa tuumiskellut, siinä ne nyt yhdessä syötiin!
Oman arvonsa tunnossa rehenteli Nikolai, miten nyt oli takonut kuusi suurta rautakoukkua silmuksineen, eikä sopinut Sillan luulla, ettei siinä olisi tarvittu muuta kuin takoa vaan — ei, niitä piti sekä takoa että oikoa ja käyristellä oikealla ajalla! Siellä rannassa tehtiin nyt vaan kankia ja kuokkia sekä raskaita pyöräraudoituksia; mutta hän tahtoi ruveta joko lukkusepäksi taikka vaskenvalajaksi…
Tämä ei Sillaa niin erittäin huvittanut. Hän halusi kuulla sunnuntaisista metsäretkistä, joilla Nikolai sai kuljeksia kisällien seurassa. Se oli varmaankin sanomattoman, hirveän hauskaa! Ja totta maar siellä tanssittiinkin?
"Totta kaiketi, senhän nyt tiedät! Antti Berg on vankka mies, hän; aikoo itse laittaa pajan sinne Selvigin lähelle, ja sitten hän nai!"
"Entäs ne muut, olivatko nekin kihloissa?"
"Nekö!"
"Niin juuri, ne?."
"Vai niin!"
"No, mikä niitä sitten vaivaa, kuuletko? — Miksi et voi sanoa?"
"Niin, tuota, ei juuri mikään… pelkkää pilaa vaan! — Niistä ei ainoastakaan tule sepän vaimoa, niistä… Semmoisista kuin ovatkin, suostuvat milloin yhteen, milloin toiseen — hyi mokomia!"