Hän luuli olevansa ihan hupsu tänään, tuumi Barbro; — mutta kahvia hän saisi, eikä hän saisi joulua viedä mennessään, semmoinen ei ollut tapana siellä ollut, missä Barbro oli kasvanut!
Oh, vai niin; tarvitsisiko Nikolai nyt jo nuo killinkinsä? Barbro oli sen jo kokonaan unhottanut, ei ollut hän tullut ajatelleeksikaan, että jo näin pian…
Ja sitten hänen oli heti joulun jälkeen täytynyt suorittaa eräs kahvi- ja sokurivelka, jota hän, kuolemakseenkaan, ei ollut luullut eikä tiennyt tarvitsevansa maksaa ennen kuin markkinain jälkeen taikka vasta juhannukseksi… Mutta ei tarvitsisi hänen pelätä; Barbro tiesi kyllä, mistä rahoja hankkisi, jos vaan viitsisi sitaista hattunsa leukanauhat ja pistäytyä hakemaan!
"Kas niin, kas niin, ryypipäs nyt, Nikolai, se on väkevätä kuin karhua; eipä ole joulu useammin kuin kerran vuodessa, sanovat maalaiset… Minä luulen, että sinä olet peloillasi, sinä… Rahojesi tähden? Oh, oh, ole vaan huoletta! Kun on Barbro, äitisi, luvannut jotakin, niin sen hän pitää myös — ja siksi voit sinä olla rauhassa!"
"Semmoinen kuin Ludvig oli minua kohtaan taaskin viime kerralla; hän oli oikein täällä huoneessa — se oli kait iltapäivällä pikku joulun edellä — ja siksi ei saata Barbro joutua kiikkiin muutamain killinkien tähden, kun vaan sanon oman poikani niitä tarvitsevan!… Oh, ei… eipä saatakaan!?"
"No, no, mitä nyt, Nikolai! Älä ole tuommoinen! Kuulethan, että saat ne… Siunatkoon sentään, kuinka sinä katselet minua!"
Nikolai ei sanonut mitään, istui vaan vaiti pitkän aikaa, — ja Barbron mielestä oli tuo ihan tuskastuttavata hiljaisuutta. Hän yritteli alkaa puhetta milloin niin, milloin näin:
"Minä koen toimittaa heti pyhäin mentyä"…
"Ei, en milloinkaan olisi lainannut sinun rahojasi, jos olisin tiennyt siitä tämmöistä seuraavan!"…
"Ei, äiti! — Rahat sinä saat maksaa, milloin jaksat, minä en hätyytä sinua niiden tähden; mutta jos sinä yrität kerjätä niitä Ludvig Wejergangilta, — niin olemme toisistamme eroitetut tässä maailmassa ja, niin paljon kuin se minusta riippuu, tulevaisessakin! Nyt tiedät sen, äiti! — Ja kauniit kiitokset sitten häistä tällä kertaa… sekä Sillan että minun puolestani!"