"Jos nyt soveltuu säädyllisten tyttöjen juosta huijaten ja kujeillen pitkin katuja, niin kyllä sen täytyy sitten olla sitä varsin uudenaikaista tapaa, jota Bäkkenin mummo puolustaa!… Jos olisi vaan voinut nähdä oikein nurkan taitse, olisi kentiesi siellä huomannut niitä, jotka olivat hanhiparvea kohtaamaan lähteneet!"
"Sittenpä olisikin kohtuullisempaa käydä käsiksi juuri heihin, kuin noihin tyttö raiskoihin!" muistutti taasen taipumaton Bäkkenin mummo,… "semmoisiin kuin tuo hankintatoimiston rahanvartija, ja se siellä makasiinissa, ja sitten tuo hieno vapaaehtoinen, nimittäin se Wejergang siellä tehtaalla ja hänen kumppalinsa!"
Barbro seisoi tuonnempana myymäpöydän ääressä ostajan kanssa.
Ei ollut hyvä kenenkään tulla lausumaan mitään hänen Ludvigistansa! Hän tunsi kyllä hänet, hyvin tunsikin! — neljätoista vuotta hän oli holhonnut häntä päivät ja yöt, ja oli hänellä kyllä varmaan yhtä monta killinkiä, kuinka monta kertaa hän oli huutanut ja hoilannut Barbrota!
Hän olisi ottanut asiasta laveammalta puhuaksensa, jos olisi saattanut siltä, joka seisoi hänen selkänsä takana ja mankui tarvitsevansa pesusuopaa.
Ja niin sai iili- ja sarvimummo Taraldsen jatkaa juoruansa siitä, miten tytöt seisoskelevat ja kurkottelevat päätänsä ulos joka ainoasta portista, mitä kadun varrella on. Kyllä hän on nähnyt sen varsin hyvin iltasilla kulkeissaan kotiinsa iili-imetyksiltä!
Hän ja Anna Graver alkoivat sitten lähemmin nuorisoa katsastella. Oli semmoisia, joista ei edes viitsinyt puhuakaan, ja taas muutamia, joita mainitessa johtui mieleen kaikellaisia lystillisiä epäluuloja ja arveluita, sekä vielä lopuksi semmoisiakin, joita vaan kummastella osasi, koska ei heistä ollut kerrassaan mitään sanomista, ei pahaa enempää kuin hyvääkään.
Mitä taas Barbrosen tulee, piti hän erittäinkin vaarilla, miten sanat Sillasta sattuivat, ja hän oli heti päättänyt, että Nikolaita piti varoittaa hänestä; hänen tarvitsi ainakin saada tiedokseen, mitä hän oikeastaan tekisi, kun menisi ja ottaisi vaimokseen tuon tyttötynkän…
Eikä se sitten ollutkaan mikään pienennyslasi, jonka lävitse Barbro antoi hänen kerta kerran jäljestä nähdä kaikkia niitä vaaroja, joille nuo nuoret tehtaantytöt ovat alttiina ja joita hän siinä esitteli. Hänellä oli kylliksi vaistomaista älyä ollakseen nimenomaan Sillaa mainitsematta, ettei Nikolai saattaisi luulla hänen Sillaa panettelevan. Mutta joka kerta, kun hän tätä tähtäili, huomasi hän varsin hyvin, että Nikolai tämän kaiken juuri erittäin Sillaan sovitti ja että se siis täydellisesti vaikutti samaa, mitä sillä tarkoitettiinkin.
— Jotain samanmoista oli Barbro taas tänäkin iltana laverrellut, ja Nikolai istui nyt synkkämielisenä ja kuunteli mellastusta, joka ulkoa hänen korviinsa kaikui.