Joukko toisensa jälkeen meni ohitse tietä pitkin työntökelkoissaan mellastaen ja hoilaten, juuri kuin varjot tuolla ulkona kuutamossa — kasvavia poikia ja tyttöjä, ja silloin tällöin myöskin joku kelkkaseurue hienoa väkeä aina kaupungin alapäästä saakka. Eräs pitkä poika, nuora olkapään yli kierrettynä ja kantapäitään maahan tömistellen, veti mäkeä ylöspäin suurta puukelkkaa, joka oli täpösen täynnä yhteen ahtautuneita tyttöjä…

Nikolai ei voinut muuta kuin kurkistella keittiön akkunasta ja viimein jättää kokonaan vastailematta äidille, joka istui tuonnempana öljylamppunsa ääressä.

… Kristofa ja Kalla olivat ne kaksi, jotka seisoivat siellä kadulla ja juttelivat, koko ajan siinä vähäsen yritellen liukumista edes ja takaisin pienoisella jäätiköllä! Näyttivät vartoovan jotakuta… Sillaa kentiesi? Siinäpä he juuri seisoivatkin lähellä hänen asuntoansa!… Kysymyksenä vaan oli, kuka heistä uskaltaisi pistäytyä tupaan ja rohkenisi tuolta niin rakkaalta, hyvältä, herttaiselta Holmannin matamilta kysyä, tahtoisiko hän tehdä niin hyvin ja antaa Sillalle luvan tulla hiukkaseksi aikaa hänen luoksensa tänä iltana? — Myötäänsä valheita ja juonia!

Ja taaskin tuolla koko kelkkaseurue hienoine hattuineen ja loistavine sikaareineen — pysähtyi nauraen heti siihen kohdalle…

Barbro antoi sukkapuikkojensa pysähtyä ja alkoi kuunnella.

"Tuommoista kaunista menoa täällä pidetään nyt joka ainoa ilta myöhäiseen yöhön saakka", lausui hän — "niin kauan kuin kuutamoa kestää!"

Veri kiehui Nikolain suonissa. — Jos Sillakin tuommoiseen osalliseksi tulisi, niin tahtoisi hän sitten mielellään heittää hiiteen sekä itsensä että vasaransa!

Niin, aivan oikein — tuollapa hän jo tulikin ja vilkui ympärilleen kadun kulmauksessa, etsien kahta ystäväänsä.

"Hyvästi, äiti!" sanoi Nikolai, ja samassa hän oli jo ulkona ovesta.

"Sinua, Nikolai!" huudahti Silla hämmästyneenä… "Oletkos nähnyt missään Kristofaa ja Kallaa? Minä olisin niin hirveän mielelläni tahtonut jutella heidän kanssansa? — Etkö? — Tiedätkö, miten pääsin kotoa? Minun piti vaan hakea kissa yöksi tupaan. Minä itse sen ajoin ovesta ulos ja kätkin oikein huolellisesti pesuammeen alle ulkovajaan! Kunpa se nyt vaan ei siellä naukuisi?"