Hän katseli taaskin hartaasti ympärilleen, ja tuo mittava varjo kuvaili hangella hänen hoikkaa ruumistaan ja sen soljuvia liikkeitä.
"Ja he kun niin lupasivat odotella minua!"…
"Eipä sentään liene tapahtunut mitään pahempaa, kuin että he ovat menneet tiehensä?"
"Pahempaako?… He luulivat minun tänä iltana tulevan heidän kanssansa, ja jos he eivät vielä ole tässä olleet, niin varmaankin he sitten tässä seisoskelevat ja vartoilevat, — minun täytyy nyt mennä takaisin kotiin, näetkös, muuten saan äidin heti kintereilleni tänne kadulle!… Kuulepas, Nik! Etköhän sinä tahtoisi olla niin hyvä," — hän tarttui hänen nuttuunsa ja nyki sinne ja tänne, — "ja etsiä heitä minun puolestani ja sanoa heille — osaatkos nyt sanoa oikein säntilleen? — että minun täytyy tänä iltana istua kauniisti kotona; mutta, eläköön vapaus! Huomenna ja ylihuomenna!… Sano, että äidin täytyy koko loppupuoli viikkoa olla pesutyössä siellä Antonisenilla, niin kyllä he sitten kaikki ymmärtävät! — Mutta ole vaan varoillasi, Nikolai, että tapaat heidät, etteivät saa minua syyttää!"
Nikolaihin teki kyllä syvän vaikutuksen tuo hänen herttaisuutensa sekä myöskin hänen vilkkautensa ja kauneutensa; mutta varsin päinvastainen se vaikutus oli. Kun Silla siinä häntä sillä tavalla nutusta nyki, kuuli hän koko ajan huutoja tuolta etäältä maantieltä.
"Kas niin! Kas niin! Tahdothan sinä siis kuitenkin ruveta oikein irtolaiseksi, Silla!… Niin, annapas vaan heidän viekotella itsesi semmoiseen seuraan! — Mutta että kunniallinen tyttö antautuu tuommoiseen hurjuuteen!" lisäsi hän pistelevästi.
"Kunniallinen tyttö?… Kunniallinen tyttö! — Suvaitsetko kysyäni, millä hän sitten huvitteleisi?… Minua oikein ihmetyttää, Nikolai, ettet sinä ole etsinyt itsellesi semmoista kunniallista tyttöä, joka kävisi selkä suorana kuin kynttilä, ja kädet kaulahuivin alla ja ikään kuin pakollisesti liukahtelisi tultuansa luistinjäätikölle, — eikä edes uskalla kelkkaan päin vilkaistakaan, kun on niin sanomattoman siivo!… Niin, varmaankin olisi semmoinen kunniallinen sinulle juuri sopiva, semmoinen, jota sinä haluaisit! — Ja kun sinä sitten seisoisit pajassa ja takoisit koko päivän, ja hän hautautuisi työhönsä ja venyisi nelinryömin pää pesuastian päällä kotona tuvassa, niin siinäpä olisi sitten kaikki juuri niin kuin sinä tahtoisit… Mutta sen minä sanon sinulle, Nikolai, että jos ei maailmassa sitten ole mitään suurempaa huvia, — niin hyvästi sitten, ollaan kuitit kerrassaan!… Minun on täytynyt jo tarpeeksi kauvan istua kotiin teljettynä!"…
Nikolai pudisti päätänsä… "Jos eivät olisi susia nuo kaikki, jotka tuolla tiellä ulvovat! Mutta, näetkös, — he tahtovat myöskin huvitella! — ja… ja sen, joka on halpa-arvoinen, täytyy kokea omaansa suojella, minä tarkoitan, — Ja jos sinä olet samaa mieltä, Silla, niin me lähdemme äitisi luokse nyt oitis — heti paikalla!" Hän tarttui samassa Sillan käteen, pannakseen päätöksensä toimeen.
"Minun mielestäni… sinä olet hupsu, Nikolai!" huudahti hän tuskallisesti; päätös oli yhtä kauhea kuin odottamatonkin. — "Ei, ei, heitä sikseen vaan!" pyysi hän hartaasti kuiskuen… "Ajattelepas vaan äitiä!… Oletko sinä ihan kokonaan unhottanut, millainen äiti on?… Sittenhän on vielä hyvää aikaa, kun ennätämme saada varoja naimisiin mennäksemme!"
"Hyvääkö aikaa? — Ei, minulla ei ole mitään semmoista hyvää aikaa,
Silla! — Minun täytyy nyt yrittää suuni puhtaaksi puhua!"