Ei tarvinnut läkkiseppäläisten luulotella, ettei muillakin ihmisillä silmiä päässä ollut. Nyt olivat panttilainaajalle vieneet kaikki, mitä ikään omaa oli; — läkkitavaroista ei ollut enää muuta jäljellä kuin sen verta, että hädin tuskin voi paikoiksi rikkinäisiin akkunanruutuihinsa panna! Ja millä he sitten elivät, sitä ei kukaan tällä seudulla ymmärtää voinut, jos ei juuri tuon kidutetun lapsi paran maksulla, jota baijerin oluella nukuttivat, ettei se parkuisi! Sillä mennä majailemaan sinne, sitten kun poliisi alkoi kaikkia pitää silmällä, jotka siellä asuskelivat, sitäpä eivät edes semmoisetkaan ihmiset tehneet, jotka eivät muuten niin tarkkaa rajaa tyyssijallansa pidä…
"Mutta jos tahdot neuvoani seurata, Barbro, niin anna sinä poika hoidettavaksi väkipyöräin sorvaaja Holmannille, joka tuolla rantasillan lähellä asuu. He ovat sellaisia hyväntahtoisia, kunnioitettavia ihmisiä, ja kun minä heille kerroin, kuinka poikaa on täällä kohdeltu, pitivät he sitä vallan vääryytenä tuota raukkaa kohtaan"…
Sorvan Holman… Sorvari Holman! — Tuo nimi soi hänen korvissaan, kun hän sitten, sydän pakahtumaisillaan, läkkisepän tupaan astui.
Siinä virui lapsi ryysyisten, likaisten kehtovaatetten seassa, kalpeana, laihana ja likaisena, silmät melkein punaisina!… Oikein yritti parkaista, kun hän sen syliinsä otti; se ei enää häntä tuntenut, eikä juuri hänkään tuota pientä raukkaa!
Pettymys — kaikki, mitä hän tunsi — tuli kuuluville yhä kiihtyvässä, äkäisessä sanatulvassa läkkiseppäläisiä vastaan.
Mutta samalla oli hän poikaa pestessään huomannut, miten karkea ja raskas sekä kömpelö hän oli, sekä kasvoiltaan että ruumiltaan, niihin kahteen hienoon verraten, joihin hän oli tottunut. Hän huomasi nyt ensi kerran, miten mahdotonta oli itse pitää häntä…
Mutta sorvarille oli hän vietävä, poika raukka! Hän ei tahtonut Barbro olla, jos ei saisi rouvaa kehoitetuksi tätä asiata perille ajamaan — jo huomenna!…
Hän palasi jälleen kotiin, kasvot itkusta punaisina ja pöhistyneinä, ja oli ihan lohduttamaton koko illan, kunnes rouva konttoorista takaisin tuli ja toi varman lupauksen, että siitä asiasta oli huoli pidettävä.
Ja sillä tavalla Nikolai sorvarin sälli Holmannin luokse tuli.